Thousand Masquerades

Päivän Asu #21

2012-01-27T15:14:00.002+02:00

Päätettiin eilen miehekkeen kanssa lähteä salaa ex tempore Anviliin joten pääsin vähän laittautumaan. Emme siis kertoneet kenellekään minne olemme menossa ja ajattelimme vain että jos törmätään tuttuihin, niin sitten törmätään. Paikalle tupsahti kaksi ystäväämmekin mikä teki myös illasta mukavan vaikka puolen yön viimeinen bussi veikin meidät kotiin ajoissa, olihan tänään vielä työpäivä. Vielä kivempaa oli laittautua tiedostaen että painosta on lähtenyt kaksi kiloa pois. Nyt yhteensä kuusi kiloa on tullut tiputettua ja samaa rataa ajattelin jatkaa!

Bolero Pieces
Toppi BackStreet
Korsetti Ebay
Hame Morticia
Kengät Kirppari

Magica pose, enough said.

Ja uusi ikoni piti saada blogia varten. Riimutatskat. ♥

Hyvää viikonloppua kaikille!

Inked Runes.

2012-01-23T21:19:00.010+02:00

Kävin viikonloppuna moikkaamassa ihanaista Inkeriä Vaasassa! Olemme tunteneet jo vuosia (ainaskin yli kymmenen!) ja viimeksi nähtiin kesällä kun olin hänen häissään joten jo alkoikin olla aika nähdä kasvotusten ja juoruilla pitkästä aikaa!

Inkeri rakas! ♥

Perjantaina meni istuen iltaa ja höpöteltäessä. Lauantaina käytiin kirpparilla josta löysin muun muassa ne kauan etsimäni "noita" kengät kahdeksalla eurolla ja samaisena iltana nakitin Inkerin sitten nakuttelemaan minuun tatuointeja. Olin pähkäillyt tätä ideaa jo muutaman kuukauden ja idea tuntui vaan niin loistavalta että se oli pakko toteuttaa. Ja se että sain ne vielä hyvän ystävän tekeminä antoi niille vielä suuremman merkityksen. Olin totta kai halunnut sormitatskoja jo pidemmän aikaa mutta en keksinyt mitään hyviä sanoja ja tuntui että se fonttikin näyttää kaikilla aika samantyyliseltä. Joten riimuja sitten! Riimut eivät tässäkään muodosta mitään sanoja, vaan valkkailin ne ihan merkityksen mukaan ja oikeassa kulmassa ne ovat kun katson niitä omista silmistäni. (Näin päin siksi, koska niitä ei voi sanoina lukea kuitenkaan.) Siksi seuraava kuva on käännetty, joten älkää ihmetelkö ylös alaisin olevaa siideritölkkiä!

Riimuja! ♥

Selitykset riimuille ajattelin luetella myös tässä entryssä, tosin englanniksi niin kuin ne löysinkin. Jokaisessa riimussa on monta eri sanaa kuvaamassa niitä ja kaikki niistä eivät mene yksiin siinä miten koen niiden kuvaavan minua, mutta samalla jokaisessa on jotain jonka koin olevan minulle. Luettelen vasemmalta oikealle kuvasta katsoen.

Vasen käsi
Pikkurilli: Teiwaz - god, duty, responsibility, discipline, self-sacrifice, conflict, strenght, financial risk, targeting forces of greatest effect, regulation
Nimetön: Gebo - gift, generosity, offering, relationships, marriage, love, partnership, relation with gods, unexpected good fortune, balance
Keskisormi: Kenaz - torch, wisdom, insight, solution, enlightenment, inspiration, creativity, transformation, knowledge, an illness as a means of transformation, positive actions
Etusormi: Mannaz - human, questioner, self, community, family, relationships, social concerns, language

Oikea käsi
Etusormi: Dagaz - day, happiness, success, activity, satisfaction, fulfilling lifestyle, balance, health, things are unnoticed
Keskisormi: Jera - year, cycles, harvest, change, motion, productivity, reward, inevitable development, turning of cycles, completion in the proper time
Nimetön: Thurisaz -Thorn or Thor, hardship, knowledge, focus, passive protection, discipline, introspection, painful event, sudden change without warning, attack or defense
Pikkurilli: Eihwaz - horse, movement, transportation, motion, assistance, energy, communication, power, will, recklessness, intention to carry things through to completion, bringing things together through trust and loyalty

Vaasassa aika meni jotenkin liian nopeasti - niin kuin aina kun on reissussa ja on kivaa! Katseltiin myös viikonlopun aikana kaikki Paranormal Activityt ja olin koko ajan ihan hyi hyi hyi. Tykkäsin niistä, tosin kenelle se nyt ei ole selvää että tykkään kauhuelokuvista. Sunnuntai aamuna Inkeri teki vielä lettuja ja katsottiin Fido zombielokuva joka oli mahtava! Tuntui tosiaan että aika jäi kesken vaikka kotiin miehen ja kissan luo on aina kivaa päästä - ja ehdin käydä äänestämässäkin! Silti, seuraavaa Vaasa reissua odotellessa!

P.S. En tosiaankaan tee sitten mitään kyselyentryä koska kukaan ei kysynyt yhtään mitään.

Cat in the cradle.

2012-01-12T20:22:00.008+02:00

Kuten kuvastakin näkyy, meille tuli perheenlisäystä kissavauvalla. Tarina kissan saapumisesta ja jäämisestä on pitkä, en jaksa sen koommin alkaa sitä täällä sepustamaan mutta ihanaa on ollut. Tosi moni ystävistäni on varmasti ihmetellyt ja ihmettelee että mitä ihmettä Jeanetella kissa, kun olen aina vakaasti ollut linturakas ja vannoutunut papukoijojen ihailija. Sen verran voin sanoa että kissa tuli hoitoon mutta ihastus oli niin suuri että maukunakki sai jäädä. Ja kuinka onnellinen siitä olenkaan!

Piki. ♥

Ja kuinkas ollakaan, huomasin että blogiini on eksynyt lisää ihmisiä! Kuten aiemmassa entryssä lupasin, jos saan yli 60 lukijaa rikottua niin minulta saa kysyä kysymyksiä, joten...

Yli 60 lukijan kunniaksi kysy mitä vain ja vastaan
seuraavassa päivityksessä!

Päivän Asu #20

2011-12-30T13:28:00.005+02:00

Lähdin eilen isolla porukalla kavereiden kanssa viettämään pitkästä aikaa iltaa Anviliin. Tai oikeastaan menimme sinne aloittelemaan ja hyödyntämään kyseisen kuppilan häppäriä ja puoli-ilmaisia drinkkejä. Jatkoimme siitä sitten DTMään jossa oli totta kai pakko käydä vielä viimeisen kerran kun mesta kuitenkin muuttaa kohta ja käsittääkseni nimikin vaihtuu. Pitihän sitä nyt viimeisen kerran päästä tanssimaan Kaija Koon Tinakenkätyttö DTMn tanssilattialle! (HUOM! Nämä on taas sitten niitä salamarape kuvia mutta alan jo pikku hiljaa elämään niiden kanssa, koittakaa tekin.)

Ruusuhiuspanta Gina Tricot
Pitkä neule Fida
Paita Kirppari
Korsetti Ebay
Vyö Seppälä
Hame UFF
Kengät K-Kenkä

Tässä vähän iloisempi kuva kun tuo poseeraus tuossa ylemmässä on vähän jäykkä.
On ollut hauskaa huomata että suurin osa käyttämistäni vaatteista nykyisin on
joko muualta saatuja tai kirppareilta ja kierrätyspaikoista ostettuja.

The land is bathed in silver hue.

2011-12-21T16:06:00.002+02:00

<br>

Yule Blessings.

2011-12-20T19:19:00.006+02:00

Olen selvästi seikkaillut viime päivinä ihan jossain omissa maailmoissani sillä tein tänään jotain näinkin hullunkurista.

Joo siis minä, MINÄ kaikista ihmisistä pistin jotain jouluista esille. Tai no siis otsikko kertoo ehkä enemmän mihin tarkoitukseen halusin hieman panostaa, mutta kuitenkin. Tuo kaktus tulee varmaan olemaan lähinnä jotain kuusen tapaista mitä meidän huusholliin ikinä tulee. Ja nuo pikku enkelit, noh, en välitä enkeleistä, mutta ne tuli noiden tuikkujen seassa olevien tähtien kanssa samassa paketissa enkä raaskinut heittää niitä pois. Siis kauhisteluahan tässä on se että en itse vietä virallisesti joulua ja olen vierastanut kyseistä juhlaa koko pienen ikäni.

No mutta kaiken kukkuraksi aloitin seuraavanlaisen projektin minun ja ukkoni pyyhepidikkeiden kanssa.

Alkuperäisenä...

Spreijattuna mustaksi...

Ja valmiina!

Mihin ei miniatyyreille tarkoitettu maali muka kelpaisi? Totta kai heitin vielä päälle mattalakat. Tekstit eivät tietenkään ole aivan identtisen täydelliset, koska maalasin nuo täysin vapaalla kädellä, ottaen tietenkin tietokoneen näytöltä mallia fontista. Fonttina tietenkin lempparini ja blogin otsikossakin näkyvä Rothenburg Decorative.

Ettekä voi päästä pärstästäni eroon! Oli pakko ottaa kuva epäonnistuneesta sivuvärjäyksestä - paketti lupaili jotain luumunviolettiin sävyyntyvää mutta rusehtavanpunaisella mennään. Värjäilen sitten joulun jälkeen uusiksi, ei viitsi rääkätä hiuksia ja psoriasis päänahkaani ihan heti perään. Niin ja siis oikeastaan otin tämän kuvan koska löysin KappAhlista kahdella eurolla nätin "kivi" korun johon rakastuin. Arkinen Jeanette on arkinen!

Herp derp hurr durr salamavalo rape.

No one dies harder than John McClane!

2011-12-12T21:06:00.005+02:00

Pidettiin lauantaina meidän Die Hard ilta. Tarkoitus oli pitää Die Hard maratoni ja katsoa kaikki neljä elokuvaa, mutta koska ei päästy aloittamaan kauhean aikaisin ja koska yksi leffa kesti sen pari tuntia niin päädyttiin katsomaan vain parhain - eli ensimmäinen Die Hard. Teemana meillä oli hodareita - koska John McClane on Nykistä - ja jokaisella oli valkoinen "vaimonhakkaajapaita" joka totta kai Die Hardin henkeen kuuluu kulua loppua kohden. Sukattomuus kuului myös asiaan ykkösleffassa. En selittele sen enempää ja kysymyksiin auttaa se että katsoo ensimmäisen elokuvan, hehe.

Hodareit! Kaverin Vaseliini purkki ei kuulunut lisukkeisiin.

Ennen ryminää...

Ja ryminän jälkeen! Kuvissa näkyvä ase on on ukkoni SOFTISase G&G SCAR-L.

Bileet jatkui vielä leffan jälkeenkin ja yön tuoksinnassa viimeisinä paikalle jäänyt ystäväpariskunta ja me saimme loistavan idean ottaa taksin heille Puotilaan. Ilta ei tosin jatkunut siellä enää pitkään ja aamulla olo oli kyllä hyvin die hard. Matkustin sitten idästä kotiin alla olevan kuvan näköisenä. (Olin kotiin päästyäni sitä mieltä että tämä kauheus oli pakko kuvata, ei sitä kauhean usein kuljeta Kampissa tuon näköisenä!) Joten kiitoksia edellisen päivityksen kommenteista joissa kehuitte minua kauniiksi. Tässä Jeanette, ilman meikkiä ja kampa ei ole käynyt lähelläkään tukkaa!

Oon niin hehkee ja kaunis!

Jos saan tasan 60 lukijaa täyteen niin teen kyselyentryn ja jos ikinä saan 100 lukijaa täyteen niin pidän arvonnan! Ei sillä että hamstraisin lukijoita, minua edelleenkin mietityttää miten teitä voi olla jo 59. Noh, ehkä tämä vika kuva karkottaa teistä puolet, muhaha!

3-1

2011-12-11T19:45:00.007+02:00

Käytiin perjantaina katsomassa ukon ja ystävän kanssa lätkää. Joo, siis ihan oikeasti. Barona Arenalla, Blues vastaan JYP. Itse en siis ole mikään kauhea lätkän ystävä ja katsonkin yleensä ainoastaan loppupään MM-otteluita jos Suomi on mukana, mutta ajattelin että olisi kiva lähteä katsomaan hommaa ihan paikan päälle. Siksikin että olen viimeksi ollut katsomassa kyseistä touhua joskus ala-asteella Porissa. Voin kuitenkin sanoa että tunnelma oli mahtava ja menen ihan mielelläni uudemmankin kerran! Espoolaisina totta kai kannatimme Bluesia ja voitimme JYPin 3-1!

Vähän siideriä kiekkobaarissa ennen matsia!

Baarin sisustusta.

Valmiina matsiin velmulla ilmeellä!

Ja siitä se lähti! Oli ihan hyvät paikatkin!

Läpi repaleisen lokakuun.

2011-11-23T21:05:00.009+02:00

Minultahan tippuu kohta lukijat jos blogin otsikoissa heiluu vielä tämän jälkeen iskelmä kappaleiden lyriikoita. Paha syntini, aijai. Tauon tynkähän ehti tosiaan olemaan tässä välissä. Blogi jää väkisin päivittämättä kun tekee neljä viidestä työpäivästä ylitöitä sellaiset 12 tuntia putkeen. Mutta nyt on ansaittu joulun jälkeen kahdeksi viikoksi loma, joten en sinänsä valita. Nukun sitten lomalla - tai viimeistään haudassa.

Tosiaan viime aikoina ei ole tapahtunut mitään sen suurempaa. Viime sunnuntaina kävimme juhlistamassa ukkoni mummon seitsemänkymppisiä Mikkelissä, Kenkäveron vanhassa pappilassa. Kaunis paikka, hyvät ruuat. Taas näitä tilaisuuksia joihin olisi kannattanut olla kunnon kamera mukana, tai oma ylipäänsä. Kuvia otettiin toki, mutta ne ovat mummon tai ukkoni siskon kameralla. Tosin minua näiden kuvien esitteleminen ei haittaa. Turvottavin aika kuusta ja seisova pöytä eivät saa muutenkin isoa naista näyttämään kauniilta, varsinkin jos omistaa sellaisen mahan joka pömpöttää sen pari tuntia kunnon aterian jälkeen. Mutta kun kuvista puhutaan niin napsasin tuossa eilen pari naamari kuvaa, ihan vaan että voin täyttää tämän entryn lopun jollain muulla kun tekstillä.

Huppuuntunut. En ole vieläkään saanut kunnon asukuvaa tuon ihanan viittani kanssa.

Sivutkin piti siistiä, kyllä se keesi sieltä takaisin kasvaa. Muistaako joku ei-niin-kaukaisen
polkkatukka aikani ja selitykset siitä "etten kyl enää ikinä leikkaa keesii takas!" ?

Tämä kuva on täällä ihan vaan koska Bruce Willis on ihana mies ja Die Hardit ovat olleet
lempielokuviani pienestä asti. Yippee-ki-yay, motherfucker!

Vanhat ulos, uudet sisään!

2011-11-07T19:52:00.002+02:00

Kävin tuossa eilen läpi vaatekaappini ja sainkin kaksi kappaletta 70l jätesäkkiä täyteen vaatteita jotka pistän eteenpäin. Tämän kunniaksi tietenkin tilasin itselleni Ellokselta muutaman vaatteen. Huomaako että liehukeinnostukseni pitää pintansa vahvana?

En kestä odottaa että saan tämän unelman ylleni!

Kerroksisuus JA kynähamemaisuus samassa mekossa? I'm sold!

Ja koska heivasin kaikki vanhat neuleeni pois niin tarvitsin uuden tilalle.

Pidänkin ensi kuun alussa vaatteiden vaihtoiltamat meillä ja saan viimeinkin pari pieneksi jäänyttä goottiriepua pois kaapista roikkumasta. Odotan toki innolla että kuinka paljon kaappi täytyy muiden tuomista vaihtarivaatteista, tunnetustihan toisen roska on toisen aarre!

Ride with the moon in the dead of night!

2011-11-01T18:25:00.019+02:00

Oikein hauskaa mennyttä Halloweenia vaan kaikille! Lauantaina kestitsin ihmisiä joka vuotisen Halloween juhlieni lomassa, jotka järjestin nyt jo kuudennen kerran. Halloweenista on syntynyt minulle juhlien juhla, pyhien pyhä ja se peittoaa mennen tullen joulut, vaput, pääsiäiset ja muut turhakkeet. Teemana meillä oli tänä vuonna Witches & Warlocks ja paikalla nähtiin erittäin upeita asuja. Tähän merkintään olen kuitenkin pistänyt vain ne muutamat joiden kanssa olin yhteiskuvassa, sillä kaikki eivät pakosti halua naamaansa julkiseen blogiin. Ne jotka halusivat yhteiskuvan minun kanssani joutuvat nyt tosin kärsimään sen, hehe.

Oma asuni oli oma keksimäni shamaaninoita hahmo, joten en yrittänyt esittää ketään mistään. Idea kyseiseen asuun tuli ystäväni aikoja sitten otetuista kuvauksista joissa tarkoitukseni oli olla Louhi. Sitä samaa ideaa lähdin hakemaan tähänkin, tosin hieman rankemmalla kädellä sillä halusin näyttää mahdollisimman likaiselta ja demoniselta!

Asu edestä...

... ja sivulta. Hahmoni tarvitsisi tosin kovasti nimen ja ehdotuksia otetaan vastaan!

Sisustimme keittiön tyynyillä, mustalla seitillä, viskoimme kahvipöydän keskelle lattiaa ja annoimme jättipehmolelullemme oman huoneen bileiden ajaksi. Hämysäkin luola!

Hämysäkki! ♥

Ikivanha Resident Evil 2sen juliste ei kuulunut bileiden sisustukseen mutta sai jäädä taustalle.

Olohuoneessa oli ruokapöytämme johon kokosimme patamme ja tarjottavamme. Vastapäätä sitä (josta en näköjään ottanutkaan kuvaa) on baaritiskimme jossa oli tarjolla niin alkoholittomat kuin alkoholliset boolitkin. Keväällä ostamani rukkikin pääsi oikeuksiinsa esillä ja kahvitimme miehekkeeni tulostamat kuvat keskiaikaisista puupiirroksista joissa esiintyi noitia ja paholaisia.

Keitokset käynnissä!

Tarjolla oli itse leivottua sämpylää, "kartanon" sipsejä, pähkinöitä ja - ei
kuvaan päässyt - omenapiirakka. Yritin saada aikaiseksi jotain sadonkorjuu
henkistä, mutta moni asia jäi uupumaan budjetin pienuuden takia.

Tässä myös hieman yhteiskuvia ja kavereiden upeita asuja!

Ystävättäreni joka oli vetänyt upean Tia Dalma asun!

Parhain ystäväni ja ainoa hyvä naamakuva omasta asustani, rakastan noita piilareita!

Kihlattuni halusi kunnioittaa Anton LaVeyn muistoa.

Noita ja noidan oppisisko. ♥

Meidän bileissä olikin kaksi merinoitaa! Myös Ursula tuli moikkaamaan!

Myös ihanainen Mystral tuli ja noitui minut!

Sellaisia kuvia nyt tähän hätään, niitä olisi ollut enemmänkin mutta eiköhän tästä jo tullut selväksi aika paljon. Täytyy kyllä myöntää että jo näin kahdessa päivässä on ehtinyt tulla kauhean tyhjä ja alakuloinen olo siitä että joudun odottamaan Halloweenia taas vuoden. Eikä tosin asiaan auta se että vaikka kuinka paljon synkästä ja kalseasta pidänkin niin kieriskelisin ennemmin raikkaalla ruoholla aurinko ihollani läpi koko vuoden. Tervetuloa syysmasennus!

Lisää tunnustuksia!

2011-10-24T18:54:00.012+03:00

Kiitokset jälleen kerran ihanalle Vampiricille näistä kahdesta awardista! Ihanaa kun joku muistaa minua tällaisilla, näitä on mielestäni kiva tehdä!

Jos käsitin oikein niin One Lovely Blog Awardissa tarkoituksena on kertoa kahdeksan faktaa ja A Blog With Substance on tarkoituksena jakaa niitä lisää vielä seitsemän. Tässä siis yhdistettynä 15 fakaa.

1. Oikea nimeni on Jenna. Jeanette on ihan virallisesti toinen nimeni, jota tykkään käyttää nykyisin netissä. Myös sukunimeni alkaa J:llä, vaikka olenkin viime aikoina harkinnut sukuni vanhan sukunimen takaisin käyttöönottoa.

2. Minullakin on silmälasit ja vihaan niitä. Onneksi näköni on sentään vain -1 joten tästä syystä en myöskään käytä niitä koko aikaa.

3. Oikeat hiukseni ovat täysin vaaleat, pidempinä olisivat hieman maantienharmaaseen kallistuvat.

4. En ole ajanut ajokorttia, enkä aiokaan sillä autoilu ja auton omistaminen eivät kiinnostaa tippaakaan. Jos kuitenkin joskus sorrun tämän turhan kalliin kortin hankkimaan, niin autoksi kelpuutan vain vanhan Kupla Volkkarin. Mustana.

5. Olen syntynyt Tukholmassa. En silti osaa ruotsia ollenkaan, sillä olin alle yksi vuotias kun muutimme Suomeen ja kyseinen kieli ei kiinnosta tipan vertaa. Englantia sen sijaan osaan sujuvasti.

6. Minulla on kolme sisarusta. Isoveli, pikkusisko ja pikkuveli. Pikkuveljeni on autistinen ja rakastan häntä valtavasti.

7. Vauvat on söpöjä niin kauan kuin ne eivät ole minun. Sama pätee kissoihin ja koiriin. Papukaijoja sen sijaan voisin ottaa kokonaisen huoneen verran!

8. Horoskoopiltani olen Kaksonen.

9. Pelaan paljon pelejä. WoWi on vanha tuttu - jota en kuitenkaan enää pelaa - mutta Final Fantasyt, Resident Evilit, Dragon Aget, Portalit ja monet muut ovat parhaita. (Pitäisi tehdä kunnon lista joskus mitä kaikkea olen pelannut.) Useimmiten roolipelit, sillä ammuskelupelit ovat minulle liian nopeatempoisia eivätkä aseet muutenkaan kiehdo niin paljoa.

10. Luen hirveän vähän. Mieluiten historiallisten ihmisten elämänkertoja, tietokirjoja tai sarjakuvia.

11. Olen neuroottinen oman asuntoni siisteydestä. Tämä saa monet ystäväni usein hätääntyneeksi kun menen heille, mutta suoraan sanottuna en välitä muiden ihmisten kodeista sillä ne ovat heidän kotejansa ja näyttävät miltä näyttävät.

12. Minua ärsyttää ihmiset jotka eivät osaa pitää huolta hygieniastaan.

13. Myös ihmiset joilla on koko ajan jokin show menossa tai naamari päällä tekevät oloni vaikeaksi ja minun on vaikea käsittää miksei joku vain uskalla olla oma viallisen täydellinen itsensä.

14. Poltan tupakkaa, juon alkoholia ja kahvia sekä syön lihaa.

15. Olen alkanut kiinnostua viime aikoina wiccalaisuudesta.

Nämä kummatkin tunnustukset lähteävät etiäpäin seuraaville...
daily dose of average
Mustaa pitsiä
Akka Perkele!
Petals from the Torture Garden

Päivän Asu #19

2011-10-07T21:12:00.004+03:00

Yksin on vaikea saada kuvia varsinkin huonolla kameralla, mutta joskus sentään jotkut kuvat onnistuu suht kelvollisesti! Joten perjantain kunniaksi asukuvia!

Paita Second Hand
Toppi H&M
Neule Prisma
Vyö Pieces

Ihana uusi koru lähti kaverin avustuksella mukaan JCstä. ♥
Kulmakynä Lumene Blueberry Eyebrow Pencil, Grey Black
Ripsiväri IsaDora Lash Booster Mascara, 60 Super Black
Nestemäinen kajaali IsaDora Fine Liner Eye Stylo, 01 Carbon Black
Normaali kajaali Make Up Store, Darkest Shadow
Luomiväri Joku ikivanha musta Morticiasta

Object Collectors Item

Sitten minua siunattiin tällaisella ihanuudella! Olen etsinyt viittatakkia jo hetken aikaa ja viimeinkin löysin Vero Modasta juuri sen minkä halusin. Hintaa takille tuli kirpaisevat 120 euroa, mutta onneksi tuo miehen ryökäle auttoi minua saamaan takin. Merkki on Object Collectors Item ja näytän ihan mustiin pukeutuneelta Mymmeliltä tuossa! Rakastan sitä. Parempaa asukuvaa siitä myöhemmin!

Akkojen iltamat!

2011-10-04T19:52:00.010+03:00

Viime lauantaina hyvä ja vanha ystäväni Inka aka Akka Perkele kävi vierailemassa kotinurkillamme Espoossa. Olemme tunteneet jo - siis jos oikein laskin - 11 vuotta ja kaikesta huolimatta ollaan pysytty ystävinä. Lauantaina teemana taisikin olla alitajuntaisesti hieman tämän pitkän ja rakkaan ystävyysuhteen vaaliminen. (Fun fact: tapasin nykyisen kihlatun äijänkörilääni juurikin Inkan kautta, joten hän on ollut kohta viisi vuotta pitkän suhteeni aiheuttama Amor!) Valitettavasti kuvia viikonlopusta ei tullut otettua hirveästi, mutta tässä pari kuitenkin ihan vain hauskuuttaaksemme niitä jotka sattuvat lukemaan meidän kummankin blogeja.

Poski vasten poskea pum pum! ♥

Perkeleen Akka valmisti myös meille herkullista ruokaa! Kukkakaali-parsakaali
gratiinia aurajuustolla, kermaista kanttarellikastiketta ja naudan sisäfilepihvi!

Tuparilahjaksi sain kolme ihanaa naamiota ja olin kuolla onnesta! Jos jollekulle
on siis vielä epäselvää, niin keräilen noita ihanuuksia.

Harmi vain että lauantai tuntui vaihtuvan sunnuntaiksi jälleen liian nopeasti ja nopeasti tuli aika sanoa hyvälle ystävälle hyvästit, onneksi kuitenkin vain seuraavaan kertaan!

Päivän Asu #18

2011-09-21T15:30:00.005+03:00

Laittauduin eilen hyvillä mielin sillä menin illalla katsomaan pikkusiskon kanssa Blackmore's Nightia Finlandia talolle! Olin odottanut kyseistä bändiä Suomeen neljä vuotta ja odotus tosiaan palkittiin! Meillä oli hyvät paikat, akustiikka oli upea, lavastus aivan uskomaton, Candice Nightin ääni oli vielä upeampi livenä - sain kylmänväreet parikin kertaa, siis ihan aikuisten oikeasti. Olin jopa niin herkistynyt että kun eka biisi lähti käyntiin niin tirautin pari kyyneltä koska olin odottanut tuota keikkaa niin kauan ja hartaasti! Ritchie veti upeita kitarasooloja ja he soittivat monta lempikappalettani, muun muassa Under A Violet Moon - jonka mukana tanssittiin ja laulettiin - ja Fires At Midnight. (Itse asiassa meno ja fiilis oli hyvin samanlainen kuin näissä live videoissa!)

Peruukki Annabelle's Wigs
Kaulakoru Ei muistia, monta vuotta vanha
Mekko H&M

Olen aivan rakastunut tuohon peruukkiin!

Lähikuvaa koruista, kihlasormus erottuu kauniin yksinkertaisena joukosta.

Räkänokka.

2011-09-05T22:05:00.004+03:00

Menin sitten ja sairastuin. Just kun viime viikolla menin liittymään takaisin salille ja ajattelin että nyt - nyt mun kuntokuuri alkaa ja alan syömään paremmin ja niin edelleen. En tiedä sainko tämän flunssan pikkusiskolta joka oli viime viikolla kipeä vai siitä kun kävin viime perjantaina salilla enkä havainnut siellä mitään tarvikkeita tai kylttejä "puhdistatko laitteen käytön jälkeen". Noh, mahdollisuudet ovat monet, varsinkin näin syksystä. Pitänee mennä huomenna jonottamaan yleiselle - ah, ollapa niin rikas jonain päivänä että voisin vain marssia yksityiselle lääkäriasemalle. Ei näillä palkoilla. Voisin muuten pyytää pomolta olla omalla ilmoituksella mutta poskiontelut ovat helvetillisen kipeät ja korvissa litisee (mitä ihmettä?!) kun niistän, joten parempi yrittää lääkärille jotta voin syödä jotain kakka antibiootteja, buuuu.

Yhy, enkö olekin kaunis ilman meikkiä ja tukka laittamatta? Hoivatkaa mua prkl!
P.S. Haimuki nimeltä Antero on Linnanmäen Sea Worldistä. Sydän!

Mainitsinkin viime vai pari entryä sitten että olen pistämässä vaatteita myyntiin blogiin, no minulla on pari paitaa ja yksi hame joten päätin etten jaksa vaivata päätäni kuvaamalla niitä ja miettimällä postikuluja ja pankkitilejä. Pidän ne kaapissa ja myyn vaikka kun joku tulee käymään tai pidän itselläni.

Kuvien ottamisesta tulikin mieleen että pitänee tässä jossain vaiheessa sonnustautua ja laittaa pari uutta mekkoa päälle kuvattavaksi. Löysin UFFlta X-Tra-X:n yhden upean mekon ja toisen perus H&Mltä joka valtasi sydämeni koska olen ihan liehukehullarina tällä hetkellä. En vaan tykkää ottaa kuvia vaatteista roikkumassa henkarissa tai levitettynä sängylle. Ei sellaisista saa ikinä selvää miltä se vaate oikeasti näyttää. Ja tykkäänhän minä laittautua ihan muutenkin, joten. Jos vaikka huomenna kun sitä on selviytynyt terveyskeskusrumbasta.

Ai niin! Hain septumin takaisin. Alkaa taas olo tuntua omalta itseltä. Miten ihminen voi hukata tyyliinsä ja itsensä pariksi vuodeksi? Vanhassa vara parempi.

Päivän Asu #17

2011-08-28T19:45:00.005+03:00

Kaulakoru Alchemy Gothic
Alempi toppi Prisma
Pitkähihainen Prisma
Vyö Pieces
Sukkahousut Seppälä
Kengät K-Kenkä

Naamaria ja koruja. Olen ottanut rannekellon takaisin käyttöön hetki sitten!

Tämä on itse asiassa tältä päivältä ja nuo kaksi edellistä lauantailta. Mutta kun
piti saada kuva rukin kanssa! Ja vaatteetkin oli melkein samat, joten en ala
erottelemaan niitä tähän kuvaan erikseen.

Tervetuloa myös uusille lukijoille! 50 lukijaa wheee! Pitäisiköhän alkaa ottamaan tätä bloggailua jo tosissaan? ...Nääh!

Päivän Asu #16

2011-08-23T19:33:00.004+03:00

Päivän asua viime perjantailta - kesti taas saada netin ihmeelliseen maailmaan koska kamera on edelleen siskon ja kuvat sain vasta sunnuntaina omalle koneelle. Joku voisi kyllä kertoa että miten olen niin aneemisen näköinen näissä viime aikaisissa kuvissani, hyvänen aika mitä vajakki-ilmeitä!

Peruukki Annabelle's Wigs
Koru Lahja ystävältä (Alchemy Gothic)
Mekko Fiorella
Neule Prisma
Korsetti Ebay
Vyö UFF
Sukkahousut Seppälä
Kengät K-Kenkä

Lähempää kuvaa esimerkiksi tuosta ihanasta korusta. Rakastan pillerinpyörittäjiä!
Ja ilmeisesti pitelen näkymättömiä rillejä tai jotain...

Siskon kanssa Ruttopuistossa. Sydän!

Olen jotenkin ihan rakastunut kaikkiin liehuvaatteisiin. Kaikkeen joka kerrostuu ja laskostuu ja isoihin vöihin. Tai, isojen vöiden rakastaminen ei ole uutta, mutta kuitenkin. Jos joltakulta löytyy kaapista kaikkea ihanaa ja liehuvaa niin saa lahjoittaa, hehe. Ja silmä tarkkana tulevia entryjä varten, pistän vähän vaatetta myyntiin koska olen köyhä ja haluan bailata, rehellisesti.

Top 10 Award!

2011-08-07T19:57:00.019+03:00

Kiitoksia tosiaan Akka Perkeleelle edelleenkin kyseisestä tunnustuksesta!

1. Thank the person who tagged you and link to their blog.
2. Put the Top 10 Award logo on your blog.
3. List your top 10 cosmetics.
4. Choose 10 bloggers to tag, link to their blogs, and let them know.

1. IsaDora WigWham Heavy Lashesh Mascara

IsaDora astui elämääni alennusmyyntien kautta. Aiemmin käytin jotain Deep Black nimistä maskaraa samalta putiikilta ja kun se poistui valikoimista niin mainonnan orjana aloin ostamaan WigWhamia sillä rakastan paksuja paakkuripsiä!

2. Max Factor Facefinity Compact Foundation
Ystävättären suosittelema meikkivoidepuuteri josta en aio luopua kirveelläkään. Suosittelen!

3. Maybelline Liner Express Eye Liner

Maybellinen Liner Express on takuuvarma nestemäinen rajauskynä. Kaikkea on tullut kokeiltua ja tähän on aina palattu. Ollut jo vuosia käytössä.

4. Maybelline SuperStay 24h Foundation

Tähän meikkivoiteeseen olen ollut tyytyväinen - kyllä, käytän meikkivoidetta ja meikkivoidepuuteria - vaikka itselläni kyseinen mömmö ei aina pidä pintaansa. Olen itse asiassa meikkivoiteen kanssa ollut jo hukassa pidemmän aikaa ja halu olisi kokeilla jotain tyyriimpää jos vain kukkaro antaisi periksi.

5. Lumene Arctic Definition Mineral Eyebrow Pencil

Parempaa kulmakynääkin on tullut metsästettyä, mutta Lumenen harmaanmusta on ainakin varma nappi. Otan kulmakynä suosituksia vastaan!

6. Avéne Cold Cream Lip Balm & Avéne Cold Cream Body Lotion
'Nuff said. Avénen rasvat vaan ovat parhaimpia. Kalliita, mutta hyviä. Suosittelen etenkin kuivaihoisille!

7. Nivea Clean Deeper Daily Wash Scrub & Nivea Gentle Cleansing Wipes

Niveaan olen luottanut jo monet vuodet - ainakin mitä tulee naamarin putsaamiseen. En ole vielä pettynyt.

8. Favora Gold Night Cream & Day Cream
Funfact: Tätä haastetta tehdessäni ja kuvia näistä tuotteista etsiessäni huomasin että nämä äidiltäni saamani voiteet ovat itse asiassa +40 iholle. Mutta onneksi olen asiantuntijalta kuullut että niistä ei ole mitään haittaa - koska eivät vaan kuulemma vaikuta - niin käytän nämä hyväksi todetut Favoran tuotteet mielelläni loppuun ja metsästän sitten uutta.

9. Garnier Deodorant Mineral 48h

Tähän mennessä parhaimmaksi toteamani dödö. Vielä parempi tosin kelpaisi, mutta olen pärjännyt.

10. Dove Colour Radiance Shampoo & Conditioner

Olen tylsä perustallaaja enkä käytä The Body Shopin tai kampaamon kalliita hoitavia yrttiekologiatuotteita ja siksi tukalleni kelpaa ihan vaikka Prismasta saatava Dove.

Tässäpä tämä, alun ensimmäiset viisi meikkiä ovat naamarini peruspilarit joten siksi halusin listata ne. Muut tuotteet ovat myös sellaisia joita tulee käytettyä kuitenkin enemmän tai vähemmän joka päivä. Listaan olisi mahtunut vaikka mitä pientä kivaa vielä mutta ehkä jatkossa teen vielä näitä perus "mitä meikkipussistani löytyy" merkintöjä joita voitte kaikki innolla odottaa. Kuvatkin on sitten kaikki ihan Google kuvahausta kun en jaksanut fiinistellä ja asetella näitä purnukoita itse pöydälle ja leikkiä valokuvaajaa. Pistän haasteen eteenpäin ainoastaan More average than you'd expect'n Inkerille, koska aika lailla muut lukemani henkilöt ovat tämän jo saaneet.

"I don't drink... wine."

2011-08-05T11:51:00.002+03:00

Tällaista katsomaan täksi illaksi - ja vielä kokonaan ilmaiseksi koko reissu!

Lupaan päivitellä paremmin heti viikonlopun aikana ja ensi viikolla. Muutto on viimeinkin finaalissa - vain muutamat tavarat etsivät vielä paikkaansa - ja blogi hiljaisuuutta hallitsi sekin että olin vanhempien luona mökillä käymässä pari päivää.

Rehellisesti vain tekstiä.

2011-07-27T08:46:00.009+03:00

Pitkästä aikaa ajattelin naputella entryn ilman mitään ylimääräisiä kuvia. Tämä tosin voi johtaa siihen ettei kukaan jaksa lukea tätä, mutta hällä väliä! Pointtina on nyt kuitenkin kertoa vähän kuulumisia tällä lailla tarkemmin.

Sairauslomailut menivät tosiaan hyvin, menin jopa viideksi päiväksi töihin ennen kuin minulla alkoi sitten virallisesti oikein vuosiloma - tai kesäloma, miten vain - ja pärjäsinkin ne viisi päivää työmaalla oikein hyvin. Sain tuolloin hoidettua asioita sen verran että loman jälkeen lähden aika heti uudelle alueelle parin hyvän työkaverin kolmanneksi pyöräksi. Toinen näistä on sellainen kunnon rempseä Rivo-Riitta jonka kanssa tulen vallan mainiosti toimeen, eikä kumpikaan heistä lähentele vielä viittäkymmentä joten ainakin on edes vähän juteltavaa.

Kolmas viikko lomailua tosiaan nyt käynnissä. Tähän on ehtinyt olemaan muutamat arjen pussikaljasekoilut (eläköön pussikaljat ja kusiset puistot!) sekä reissu Turkuun ystävättären häihin ja VarjoTuskailtu viikonloppu. Unohtamatta tietenkin talviturkin viskaamista Mustikkamaalla hyvässä seurassa - jonne pitäisi päästä uudelleen - ja sitä että saimme tosiaan uuden asunnon tuon miehekkeeni kanssa! Naurettavinta ja niin ihanan helppoa tässä muutossa tulee tosiaan olemaan se, että se on kaksi ovea vasemmalle meidän nykyisestä asunnostamme! Muutto pitäisi hoitaa tämän viikon loppuun mennessä ja tänään itselläni onkin siivouspäivä ja "kaiken mitä pystyt kantamaan yksin" duunia. Olen jotenkin ihan törkeän onnellinen siitä että tuo asunto löytyi niin helposti - vaikkakin samalta vuokranantajalta - ja se että se on isompi! Tämä meidän vanha asunto, tai nykyinen vielä tällä hetkellä, on 38m² ja tuo uusi asunto 65m², minulle se on niin paljon tilaa! Ja meillä on oma sauna ja paikka tiskikoneelle!

Ei, nyt pitää alkaa hössöttömään ennen kuin teksti alkaa menemään änkyttämisen näköiseksi, suusta meinaa jo tursua älytöntä "skämämälä" tekstiä kun olen kauhean innoissani. Ehdottomasti tulossa kuvia uudesta asunnosta, kun se muuton jälkeen on siinä kunnossa että se on just täydellinen!

P.S. Kiitos Akka Perkeleelle Top 10 Awardista, teen sen heti kunhan muutoltani ehdin!

Päivän Asu #15

2011-07-19T20:14:00.004+03:00

Paita H&M
Hame Second Hand
Kaulakoru Indiska
Hiuskoriste H&M
Kengät Prisma

Tällainen aivan ihana darrapäivän asu! Kiitokset kaverille hovikuvaajana olemisesta - jälleen kerran!

Väliajalla #3

2011-07-06T19:55:00.003+03:00

Voi vaikka tuhlata rahaa johonkin aivan turhaan ja silti niin hienoon. Jep, 58€ meni tähän pieneen unelmaan jonka olen jo halunnut pidemmän aikaa. Kiitos Matinkylän kierrätyskeskus!

Kyllä, se on rukki! Sydänsydänsydän!

Päivän Asu #14

2011-06-25T21:28:00.002+03:00

Hyvää Juhannusta vaan kaikille! Oma juhannuspäiväni on mennyt kotosalla katselemassa leffoja ja datailemassa koneella, mutta eilen sain kuitenkin napsastua nopeasti asukuvan ennen kuin riensin kaverille massiivisiin kotibileisiin. Olo on siis tänään ollut sen mukainen, mutta kivaa oli!

Mekko Fiorella
Kaulakoru KappAhl
Sukkahousut Lindex
Kengät Anttila

Olen tässä kyllä jo viimeisen parin vuoden aikana huomannut että vaikka tyyli on pysynyt vakaasti mustana niin vaatteet ovat yhä harvemmin mitään ns. "goottimerkkiä". Mustaa mustan jälkeen, mutta yhä enemmän tavallisista kaupoista. Asiassahan ei siis omasta mielestäni ole mitään väärää vaan tämä on vaan enemmänkin hupaisa huomio.

Tilattavaa.

2011-06-17T11:04:00.002+03:00

Hei kiitos kaikille jotka laitoitte hyviä korsetin osto linkkejä edelliseen entryyn ja kiitos etenkin DeadlyDame! Dracula Clothingista tosiaan löytyi tuo samainen korsetti ja vieläpä ihan satiiniversiona, varmana menee tilaukseen! Listasin vähän muutakin mihin ajattelin pistää rahojani kun lomarahat rapsahtavat tilille heinäkuun puolivälissä.

(Tämän kuvan tyttö on jotenkin soma.) Mutta tuossa tuo edellisen entryn
samainen korsetti satiinisena. Argh, the craving already! I WANT IT.

Annabelle's Wigsiltä ajattelin tilata tälläisen ihanan pitkän mustan
kaunottaren siiliäni peittämään. Omistan samasta mallista myös
jo punaisen version - en vaan osaa käyttää punaista niin paljon.

Ja tässä korvike leikatulle polkkatukalleni ja siinä roikkuville hiuskuiduille.
Otsista tosin pitää vähän lyhentää mutta mitäs pienistä. Voisiko heinäkuu jo tulla?!

Rakkaudesta korsetteihin.

2011-06-06T21:47:00.005+03:00

Loma on helpottanut kivasti. Välillä ahdistaa kun ajattelen loman loppua ja kontrolliaikaa ja sitä että jos joudunkin takaisin töihin. Mutta yritän olla ajattelematta, yritän kovasti ja useimmiten onnistunkin. Olen nauttinut niistä elämän pienistä iloista viime aikoina. Hyvästä säästä, sateesta kuuman päivän jälkeen, vanhan kaverin kyläilystä, pikkuveljen seurasta, vasta-ajetun ruohon tuoksusta, täydellisesti lakatuista kynsistä jne. Hymyilyttää aidosti pitkästä aikaa!

Minun oli itse asiassa tarkoitus kysyä apua lukijoiltani - varsinkin teiltä jotka myös käytätte korsetteja! Myönnän etten ole pitkään aikaan ostanut itselleni korsettia ja nekin vaivaiset joita olen ostanut ovat olleet Morticiasta. Juttu on kuitenkin siinä, että en nyt millään jotenkaan löydä mitään hyvää nettikauppaa josta saisin itselleni uuden korsetin. Haluaisin kovasti tämän erään mallin jonka löysin Back Streerin sivuilta, mutta kun olen erittäin nirso materiaalin suhteen. No en kauhean nirso, en vaan osaa käyttää pvc:tä sitten yhtään. Tuollainen hyvin pitkän mallinen olisi täydellinen ja tuo yläosa nyöreineen... I'm in love! Joten ihmiset, ystävät, auttakaa minua ja linkittää hyviä nettikauppoja josta te löydätte korsettinne! (Omistan kaksi lähes rikkinäistä korsettia joten hätä on suuri!)

Back Street

UimapukuMEKKO!

2011-06-02T21:04:00.002+03:00

Siis olen haaveillut isona tyttönä tällaisesta uimapuvusta jo vuosia ja viimeinkin sellainen löytyi! Tai ehkä en ennen ole ollut niin ahkera etsimään tarkasti, ken tietää. Kaapissa pölyttyy kyllä kahdet kivat bikinit, mutta ne on sitten ehkä ensi kesäksi jossa tässä vaikka varsi vähän kapenisi siihen mennessä! Tämä oli kyllä törkeän hintainen uimapuku, mutta ajattelin että nyt hitto vie tilaan sen kun vielä kokoja löytyy ettei tarvi sitten itkeä pikkupikku bikineissä kun pitäisi mennä uimaan. Onnellinen Jeanette!

Ellos

Hakuna matata.

2011-05-31T10:31:00.005+03:00

Sain 2 viikkoa sairaslomaa virallisesti burn-outin takia. Tuntuu että nyt asiat alkaa järjestyä, viimeinkin pääsin puhumaan sellaisille ihmisille jotka auttoivat. Ei maailma olekaan niin paha paikka. Päivittelen kun päivittelen, nyt elän hetkessä.

EDIT
40 lukijaa! Tervetuloa vaan uusille!

Päivän Asu #13

2011-05-22T16:01:00.008+03:00

Eilen oli syntymäpäiväni ja mittariin tuli 24. Päätin siis juhlien kunniaksi laittautua. (Tulipas nyrpeä ilme ekaan kuvaan, näytän kauhean vanhalta!)

Mekko H&M (itse modattu)
Korsetti Morticia
Kengät IronFist
Kaulakoru Seppälä
Hiuspanta Second Hand
Peruukki Annabelles Wigs

Zombie Walk 2011!

2011-05-20T10:50:00.006+03:00

Käväisin viime lauantaina 14.05.2011 Zombie Walkissa! Kuvat otti zombiselviytyjä isoveljeni.

Minä ja ystäväni. Huomatkaa uusi tukkaluukkini!

Minä ja pikkusiskoni. "Isosisko pilaa taas kaikki kuvat pelleilemällä taustalla!"

Ölisemässä ohi Stockmannin. Näytän kauniilta!

Walkki päättyi Kiasman nurtsille. Kuvassa huomasin isoveljeni, siksi typerä virne.

Zombit rivissä laskentaa varten. Meitä oli 123 tänä vuonna!

Walkissa oli oikein kivaa, harmi että aika meni taas nopeasti kun oli mukavata ja ääni tuli ölistyä taas viskibasson tasolle. Sen jälkeen sopikin ottaa muutama siideri ja polttaa tupakkia! Oma asuni sinänsä häiritsee, en taaskaan keksinyt mitään teemaa ja heitin vaan tuo vanhan niittirotsini niskaan kera maihareiden. Asu oli siis oikeastaan suikkaa lukuunottamatta sama kuin tuolla softispelissäkin. Ja koko vuoden mun piti harjoitella hyvien maskien tekemistä, mitään en saanut aikaan joten olin tylsä ja varustauduin vain tekoverellä. Ehkä ensi vuonna teemaa ja kunnon maskit naamaan! Jos nyt myöhemmin löydän muiden ottamia hyviä kuvia niin voin laittaa niitä myöhempiin entryihin, mutta ainakaan vielä ei ole missään kauheasti Walkista kuvia jaeltu. Tässä kuitenkin LINKKI muihin veljeni ottamiin kuviin.

Päivän Asu #12

2011-05-17T19:40:00.011+03:00

Ensinnäkin kaikki varmaan huomasi Bloggerin katkon ja edellisestä entrystä katosi tosiaan kaikki muut paitsi yksi kommentti. Vastasin kuitenkin kaikkiin niihin muutamaan mitä siellä oli, toivottavasti ehditte lukea vastaukseni sillä uudelleen en ala naputtelemaan!

Asiaan, päivän asu sunnuntailta kun olin kihlattuni mukana hänen järjestämässään softispelissä Rajamäen hylätyllä vedenpuhdistamolla, missä hän on ennenkin käynyt pelailemassa kavereiden kanssa. Olin siellä kuvaajana, vielä en uskaltanut tarttua kuula-aseeseen.

Suikka Varusteleka (

Wehrmacht M35 panssarisuikka

)
Takki UFF (niitit itse laitetut)
Huppari Citymarket
Housut Lindex
Maiharit Halonen (ei kuvassa)

Tuo naisten XXL huppari ei imartele minua, mutta jokaisella kuuluu olla yksi jättilörböhuppari! Varustelekasta ostetussa suikassa on vielä erikseen samaisesta putiikista ostamani Edelweiss metallimerkki, oli pakko saada. En ole mikään natsifani, mutta myönnän että niiden univormut oli kyllä tyylikkäimmät ikinä. (Ei kyllä olisi eka kerta kun minulta on tultu kysymään että olenko skinhead, hehe. Vastaus: EN OLE.)

Tässä vielä kuvaa kyseisestä pelipaikasta. Harmi ettei sortumisvaaran takia pojat voineet pelata sisätiloissa, mutta oli kyllä siitä huolimatta huikeaa katsella sitä menoa. Pidin itsekin maskia koko ajan naamalla kun seurailin kuvaamassa ja sainkin pari kertaa kunnon headshottia vaikka mulla oli keltainen kertakäyttösadetakki "huomioliivinä".

Pistän vielä tässä muutaman päivän sisään kuvia Zombie Walkista, kunhan saan itseni kasaan. Olen taas ollut masentunut töiden takia niin pahasti etten ole kyennyt kunnolla hoitamaan asioitani vapaa-aikana. Kyllä tämä tästä!

Päivän Asu #11

2011-05-11T20:45:00.008+03:00

Pitkästä aikaa päivän asu ja kerrankin ulkona! Viime päivinä ja oikeastaan suurimman osan tätä alkanutta toukokuuta on ollut ihanat säät. Toukokuu on minun kuukauteni, eikä vain syntymäpäiväni takia vaan siksi että rakastan kevättä. Sitä kuinka kaikki herää jälleen eloon.

Aloitin siis myös pyöräilykauden tuossa jo kolmisen viikkoa sitten. Matkaa ei töihin tule kuin vaivaiset pari kilsaa yhteen suuntaan, mutta mielestäni on pääasia että liikun. Siispä, urheilullinen Jeanette!

Kyllä, minä käytän kypärää! Kypärät on cool!
Huppari Citymarket
Verkkarit eli lörböt Citymarket
Paita Backstreet
Kengät Seppälä
Lippis Seppälä
Kypärä Prisma
Pyörä Tunturi Cara

Olen muuten käyttänyt tuota samaa pyörää kuudennelta luokalta asti. Eli mitä, yli kymmenen vuotta! Tarkoituksena onkin tänä keväänä viedä pyörä perushuoltoon. Esimerkiksi kello on rikki. On erittäin mukavaa huudella takaa tullessa ihmisille että "LATUA PERKELE!" - tai kuten oikeasti "Anteeksi!". Oi voi. Ja kuten aiemmin vouhkasin, kypärät on cool. Olisihan tietysti kiva löytää joku vähän erikoisempi malli, minkä voisi vaikka itse tuunata. Itse en jaksa oikein pahemmin välittää siitä että "hiukset menee sekaisin äh" koska kukaan ei hemmetti välitä miten sun hiukset sitten on kun makaat vihanneksena jossain osastolla. Ok, aika kärjistettyä. Pidän kypärää oikeastaan siksi että pyöräilytapani ovat joskus tyyliä "Ai punaset, kyl mä ehin!". (Käytinpä paljon lainausmerkkejä tässä kappaleessa, nyt loppu!)

Toisiin uutisiin, ajelin tosiaan polkkatukkani. Kaverin piti tasoittaa sitä mutta olin jo pitkän aikaa haaveillut irokeesien ja kokopää siilien lomassa chelsea cutista. Siispä noin kuukausi sitten päätin repäistä!

Nuo pulsarit on nyt vähän taltat kun itse jouduin vähän lyhentämään niitä. Ideana oli että koko pää olisi siilimmästä tukasta huolimatta ollut myös musta, mutta totesin psoriasis päänahasta kärsivänä ihmisenä jälleen kerran että jos vedetään lyhyeksi niin vedetään sitten kunnolla. Onhan tuo ehtinyt jo vähän kasvaa siitä millisiilistä. Muutoksia on tulossa, ajattelin värjätä tuon kokonaan mustaksi ja vetäistä sitten otsiksen ja pulsaritkin pois. Minulla on visio mitä haluan hiuksiltani ja kuten aiemmin olen todennut, kaikista helpointa on aloittaa nollasta.

When darkness lays her crimson cloak, your lamps will call me home.

2011-05-02T19:46:00.001+03:00

Ain laulain työtäs tee.

2011-04-27T13:53:00.003+03:00

Sain nyt viimeinkin tänään pidettyä esimiehen kanssa kauan kaipaamani kehityskeskustelun. Se meni hyvin. En sortunut valittamalla valittamiseen mutta toin esille minua jo pidemmän aikaa vaivanneen uupumuksen ja väsymyksen omaa työtäni kohtaan. Kyselin myös siirtoa toiseen työkohteeseen. Onneksi esimieheni on mukava nainen ja tälläkin kertaa yllätti minut ymmärtäväisyydellään. Sain puhuttua myös minua stressaavista tulevista kesätöistä (peruspesuista joita kouluilla tehdään kesäisin) ja hän vakuutti ideani olevan hyvä, mutta että minun pitäisi jutella päälliköllemme, joka suunnittelee moiset jutut. Kaiken kaikkiaan siis, oli erittäin hyvä kehityskeskustelu.

Onneksi sain tämän mahdollisuuden jutella esimieheni kanssa näinkin pian, sillä palattuani eilen töihin viikon sairaslomalta ja pitkän pääsiäisviikonlopun jälkeen, tuntui kuin en olisi missään lomalla ollutkaan. Siellä odottivat siivousvaunut uskollisesti kärrääjäänsä ja saman rumban hoidin päivän aikana kuin ennenkin. Se tuntui masentavalta. Kahvitauolla olin taas parahtaa itkuun siitä tiedon tuskasta että olisin varmasti vielä viisikymppisenäkin siivoamassa tuolla samassa kohteessa. Minusta tulisi ylipainoinen (ai niin, olen jo) omenavartaloinen lihava siivooja jolla on kuolleempi katse kuin kaupan kassalla istuvalla tädillä. Käyttäisin työvaatteita vapaa-aikananikin koska ne olisivat ainoat hyvät jotka minulle mahtuisivat. Minulla olisi lyhyt kynitty tukka jonka olisin värjännyt pari vuotta sitten onnettomasti kotona ja käyttäisin vieläkin mustaa ripsiväriä joka saisi silmäni näyttämään väsyneimmiltä, mutta en osaisi meikata muutenkaan. Nimeni ei olisi enää Jeanette vaan joku hemmetin Ritva ja kaikki kutsuisivat minua Rituksi. Kahvitauolla söisin aina pötköllisen pullaa.

... ...

Ostan kesällä lomarahoistani sen tatuointisetin. Haluan pois täältä. Veisikö joku minut huolettomasti arkena vaikka pussikaljalle ja sanoisi että pärjäisin vikan työpäivän viikosta pienessä päänsäryssäkin. Tarvitsen juuri nyt ihmisiä ympärilleni mutta en jaksa tehdä mitään. Yhtään mitään.

Rohtoja ja homeopatiaa.

2011-04-15T10:56:00.015+03:00

Tuli tässä jälleen kipeänä mieleen että voisin listata omat ykkösrohtoni tänne blogiin. Kelailin että se olisi aika erilainen aihe päivittää välillä. Toki olisi mielenkiintoista tietää myös muiden ihmisten vakirohdot joita he käyttävät aina tullessaan kipeäksi.

Minulle on isä pienestä asti opettanut luontaistuotteiden arvon. Tiedän että moni ihminen ei usko luonnontuotteiden auttavan, mutta itse luotan niihin. Olen aina tervehtynyt! Minun mielestäni on turhaa vetää napaa täyteen mitä tahansa keinotekoisia pillereitä ja antibiootteja kun voi ihan hyvin muillakin rohdoilla selvitä. Tiedän että joissakin tapauksissa pöpöt kuolevat vain antibiooteilla, mutta itse välttelen niitä loppuun asti. (Fun fact: vuosina 2003-2005 minulle tyrkytettiin niin monta reseptiä antibiootteja kurkkukipujen, angiinan ja kurkkupaiseen takia että en edes saa syödä V-Pen penisiliiniä enää.)

Koska minua tällä hetkellä vaivaa viruksen aiheuttama flunssa ja nielutulehdus, niin asiaan auttavat yleensä pyhä kolminaisuuteni: Echinaforce, Aconitum napellus ja mustaherukkamehu.

Echinaforce (punahattu) saattaa olla monille tuttukin, se on A. Vogelin tuotteita ja tieteellisesti testattu toimivaksi ja auttavan vilustumisoireisiin, tilapäiseen yskään ja kurkunärsytykseen. (Sopii myös ulkoisesti pienten haavojen hoitoon.) Echinaforcea annostellaan 15-25 tippaa 2-5 kertaa päivässä veden kera. (Aikuisille.)

Toinen luottorohtoni ei taida olla hirveän tuttu monille. Sitä saa toisiaan Life myymälöistä, mutta ei edes niistä kaikista. Itsekin joudun matkustamaan Tapiolaan sitä ostamaan vaikka Matinkylän Isossa Omenassa on myös Life. Kyseessä on siis sellainen tuote kuin Aconitum napellus (ukonhattu). Se auttaa nimenomaan kuumeeseen, kurkkukipuun ja yskään. Ja minulla se vie kurkkukivun aina 100% pois. Aconitumeja otetaan noin 5-10kpl ja annetaan sulaa kielen alla imeskellen. Eivät maistu oikein miltään, ehkä vähän sokerimaisilta.

Viimeisin mainituista oli mustaherukkamehu, joka ei tosiaan kilpaile Echinaforcen ja Aconitumin kanssa ihan samassa ringissä mutta auttaa minua flunssan ja kurkkukivun kanssa. Ehkä mustaherukkamehun nauttiminen flunssaisena on vaan opittu tapa, koska tämä on tosiaan kulkenut mummiltani äidilleni ja sitä mukaa minulle. (Ja kuinka kauan sitä ennen mummilleni...) Tosin mummin alkuperäiseen mustaherukkamehuun - joka siis aina nautitaan kuumana - kuului myös ripaus tummaa rommia. Myönnän itsekin ujuttavani sitä sinne aina korkillisen jos toisenkin jos kaapista vain rommia löytyy. Täydellinen yömyssy kipeänä. Reseptinä itse olen siis käyttänyt Marlin perinteistä mustaherukkamehutiivistettä, laittanut sitä noin sormellisen verran teemukiin, rommipullon korkillisen verran rommia ja kuumaa vettä päälle. Kyllä mummi tiesi!

Että näillä sitä on tullut aina pärjättyä ihan hyvin! Nyt tällä kertaa minun tosiaan pitää vaan muistaa että olen sitten saigonilla niin kauan kuin tarvitsee. Olin tosiaan viime viikonloppuna jo kipeä, mutta koska olo oli viime sunnuntaina ihan kohtalainen menin sitten töihin vaikka yskinkin koko tämän viikon limaa. Noh, joskus sitä ei vaan ymmärrä omaa parastaan. Itseänikin ärsyttää välillä oma työmoraalini, että menen hakemaan sairaslomaa yleensä vasta pää kainalossa. Mutta nyt parantelen itseäni tämän viikonlopun ja jos on tarvis niin jatkan vielä maanantaina. Haluaisin kuitenkin olla kunnossa pääsiäisviikonloppuna kun olisi reissu Turkuun silloin tiedossa.

Mitä nyt näistä rohdoista haluaisin vielä sanoa on se että kokeilkaa ihmeessä. Varsinkin Echinaforcea, suosittelen sitä. Se on muuten aina auttanut kaikkiin kipeisiin ja möhmäisiin lävistyksiinikin, että ihan vinkkinä. Jos teillä on myös hyviä rohdosvinkkejä niin jakakaa minullekin! Rakastan luonnontuotteita yli kaiken! Tosiaan, otan vastuun ja levitän erään ystäväni ihanan juoman jota hän teki viimeksi itse ollessaan flunssassa, aivan taivaallinen juoma, suosittelen!

Ainekset:
- Sitruunaa
- Inkivääriä
- Eukaluptyshunajaa
- Sitruunamelissaa
- Vihreää teetä

Ohje:
- paloittele ainekset
- lisää hunaja
- lisää kuuma vesi
- lisää tee
- hauduta
NAUTI

In every single way!

2011-04-04T19:54:00.012+03:00

Ihana Vampiric heitti minulle taas tunnustuksen! Kiitos! ♥

Copy paste: "You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!"

Vanhin kuva joka tällä hetkellä koneeltani löytyy. Vuodelta 2003.
Olin niin helvetin kova punkkari! (Lue: vihainen pieni ernu.)

Ja harppaus. Olin Qumman kuvattavana 2006.

Tämä on yksi lempi kuvistani jonka parhain ystäväni on ottanut. Taisi olla vuotta 2008. Kyseisen kuvan ottama ystäväni on edelleen - pikkusiskoni lisäksi - luotto ja hovikuvaajani. ♥

Minä ja äijäni 2010. Tänä vuonna tulee täyteen vaivaiset 5 vuotta, vaikka tuntuu että
olen ollut tuon käppyrän kanssa jo iät ja ajat. ♥ (P.S. Olen oikeasti häntä rintakehään
asti mutta hän on tuossa kuvassa turhan lysyssä.)

Hahaa! Ja loppuun vielä todistus siitä että minäkin osaan näyttää kauhealta.
Kuvanmuokkauksesta kiitos ystävälleni. Sillä olenhan kaunis jokaisella tavalla!

Ja täten siunaan...
Akka Perkele
Mustaa Pitsiä
I Like It Spooky

Tervetuloa uudet lukijat, 30 on minulle paljon!

Play Minstrel Play!

2011-03-31T19:23:00.003+03:00

Enough said. Olen maailman onnellisin tyttö! ♥
(Tosin pahoittelut salaman raiskaamasta kuvasta, raaaaa.)

Inspiration.

2011-03-28T21:01:00.004+03:00

Jokin näissä kuvissa saa mun sydämen sykkimään!

Guess by Marciano

Väliajalla #2

2011-03-24T18:48:00.003+02:00

Voi vaikka postailla kuvia. Pikkusisko otti tänään pitkästä aikaa kuvia ja onnistuivatkin hyvin. On alkanut niin harmittaa tuon kakkakameran käyttö ja halusin uuden ikoninkin tätä blogia varten. Kuvia on käsitelty seuraavanlaisesti: crop, size, sharpen, greyscale, curves. Eli ei paljoa. Näytän vaan paremmalta mustavalkoisissa kuvista - omasta mielestäni.

Päivän Asu #10

2011-03-17T20:03:00.015+02:00

Eilisen päivän asu. Olen kipeänä ja noh, omasta mielestäni sen huomaa. Asu oli oikeastaan kotiasu, kunnes lisäsin siihen tuon vyön. Pikkusisko, avomies ja ystävätär kaikki sanoivat että olen noitamainen, ei se kyllä ollut alunperin tarkoitus, mutta tykkään! Ja olen muutenkin ollut vauhkona kaikkeen mikä liittyy noitiin viimeisten... hyvin monen kuukauden (puolen vuoden jopa?) aikana. Ja oh, hiuslisäkkeet on takasin! (Btw, minulla ei ole mitään hajua miksi silmäni näyttävät tuolta, syyttäkää kameraa, en ole muokannut niitä.)

Hihaton neule UFF
Paita H&M
Vyö H&M
Hame Second Hand
Kengät Spirit Store
Koru Second Hand

Vyötärö. ♥

Kuvissa oleva koru on siis Alchemy Gothicin Carmen.
Sain tuon ystävättäreltäni, joka myös laittaa hiuslisäkkeet aina minulle. Rakastan tuota korua, vaikka en vihreää nykyisin käytä ollenkaan.

Yhdestoista Alasin.

2011-03-11T12:19:00.011+02:00

Käväisin tuossa helmikuun viimeinen torstai, eli 24.päivä LadyMoonissa ystävien kanssa koska oli Anvil. Siellä oli todella kivaa, pitkästä aikaa isossa porukassa - vaikka se ei ollutkaan enää sama kuin joskus ennen. Valitettavasti kuitenkin MoonTV päätti kuvata siellä jotain jaksoaan ja jouduin juontajan uhriksi. Suoraan sanottuna uhriksi, koska minua vain tultiin haastattelemaan ennen kuin minulta kysyttiin ilman kameraa että saako haastatella! No nyt tämä kauheus on sitten netissä, MoonTVn sivuilla, hyvä luoja sentään. Ok, ei siis MoonTVssä mitään vikaa eikä siinä että he päättivät haastatella nopeasti juuri minua - olenhan tunnetusti aikamoinen kamerahuora - mutta ulkonäkökriisi iski! Tiedän että kuulostan tyhmältä mutta näytän tuossa videolla aivan kauhean lihavalta, hirveää, lol! Olisivat edes kuvanneet koko minua, että olisi korsettivyötärö näkynyt.

Pitemmittä valitteluitta, tässä video. Olen about kohdassa 03:36. Tai näkyy minua siinä aiemminkin, kun pakenen ensin kameraa yhdessä kohdassa ystävättäreni kanssa ja nopeasti ennen kuin alkavat haastatella. Ainakin olin rehellinen, sillä en oikeasti tiennyt mitä hittoa minun olisi pitänyt välillä sanoa.

Kaikilla ei mahdollisesti kuulu ääneet tai muuten toimi, joten tässä suora linkki videoon MoonTVn sivuille.

P.S. Muutin myös hieman blogin ulkoasua, alkoi tuntua liian ahtaalta se edellinen malli.

Väliajalla #1

2011-03-02T20:32:00.014+02:00

Voi leikkiä ruoalla. Eli siis paremman puutteessa pari kuvaa tämän päiväisestä ateriasta. (Vaikka itse kävinkin Mount Everestissä syömässä nepalilaista ystävättären kanssa, nom nom.) Yritin kyllä ottaa päivän asu kuvaakin, mutta arvatkaa tuliko siitä yksin mitään. No ei tietenkään. Joten merkintä rakkaudesta ruokaan - vähähiilihydraattiseen ruokaan!

Ruokaisa Tomaattikeitto.

Tomaattikeittoa pekonisuikaleilla, herkkusienillä, sipulilla ja totta kai kermalla. Ohje löytyy nimeä klikkaamalla karppaus.info sivuilta. Itse jätin tosin ohjeesta porkkanat pois ja kuten kattilan koosta näkyy, tein vähän suuremman satsin parille päivälle. Basilikanlehden sijaan käytiin ihan vain maustebasilikaa ja maidon sijasta kermaa.

Juustoinen Teeleipä.

Teen aina juustoisa teeleipää tuon tomaattikeiton kanssa, suosittelen! Eipä tarvitse muuta lisuketta, jos tuntuu että pelkästä keitosta ei lähde nälkä kaikesta ruokaisuudestaan huolimatta. Tässä ruoassa en muuttanut tai jättänyt mitään. Kyllä maistuu!

Loppukevennys. ♥

Blocked.

2011-02-22T11:07:00.003+02:00

Tuli tuossa eilen ystävän kanssa juteltua vaikka mitä hänelle kuuluvaa ja tapahtunutta ja hän mainitsi erään mielenkiintoisen testin jonka oli tehnyt netissä. Tunnelukko testin. Päätin sitten itsekin ihan mielenkiinnosta tehdä moisen testin ja tulos oli ällistyttävän täsmäävä. Testin voi tehdä täällä.

Haluan jakaa tulokseni täällä blogissa ja kysyä varsinkin läheisiltä ystäviltäni jotka lukevat tätä blogia, että ovatko he samaa mieltä siitä että tämä kuvastaa minua - ainakin omasta mielestäni - aivan täydellisesti. Tässä siis tulokseni. (HUOM! Jos teet testin niin sivuilla sanotaankin: "Huomaa, että tunnelukon kuvaus on aina sama. Tunnelukon voimakkuus ilmaisee sen, miten hyvin kuvauksen tulisi paikkaansa sinun kohdallasi.")

Tunnelukkosi (skeemasi) ovat:

Alistuminen
Tunnelukon voimakkuus: keskivahva
Olen kiltti ja joustava sekä vältän ristiriitoja.
Teen liikaa muiden hyväksi ja liian vähän itseni hyväksi.

Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Muiden on helppo tulla toimeen kanssasi, koska olet joustava ja vältät ristiriitoja. Et osaa asettaa rajoja, teet enemmän kuin muut asioiden eteen ja sinun on vaikea vaatia että oikeuksiasi kunnioitetaan. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Antaudut enemmän tai vähemmän toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seuraamuksen. Pelkäät että joku rankaisee, kritisoi, kostaa, torjuu tai hylkää sinut. Sinusta tuntuu että sinulla ei ole sen suhteen vaihtoehtoja, sinun on yksinkertaisesti pakko alistua. Saatat pitää muiden mielipiteitä ominasi ja sinusta voi tuntua ettei sinulla ole mielipiteitä asioista tai et ainakaan ilmaise niitä suoraan. Ehkä puhut asioista kuten arvelet kuulijan haluavan etkä osoita avoimesti erimielisyyttäsi. Joskus saatat ottaa välinpitämättömän "aivan sama" asenteen. Saatat kokea voimattomuutta vaikuttaa elämäsi tapahtumiin ja toivot asioiden vain jotenkin järjestyvän – kuin ihmeen kautta. Et ilmaise avoimesti tarpeitasi, mielipiteitäsi, kiinnostuksen kohteitasi, halujasi, toiveitasi, haaveitasi tai unelmiasi, koska et pidä niitä oikeina tai tärkeinä. Piilotat myös tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja. Uskot että sinua pidetään pahana, jos ilmaiset vihaasi. Vihan tukahduttaminen johtaa sen patoutumiseen, joka yleensä purkautuu joko passiivisena vihan ilmaisuna kuten pienimuotoisena kostamisena, juoruamisena, viivästelynä, kiukutteluna tai yllättävinä aggressiivisina kiukunpurkauksina. Viha voi synnyttää myös halua kapinoida ja uhmata tahoja, jotka koet auktoriteetiksi (esim. esimiehet, viranomaiset, puoliso). Ihmissuhteissasi toiset ovat yleensä niskan päällä. Sinua saattavat kiehtoa ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia, käyttäytyä tai tuntea. Koska et osaa pitää puoliasi ja ilmaista tunteitasi ja tarpeitasi, myös ystäväsi tai puolisosi saattavat käyttää sinua hyväkseen omien tarpeiden tyydyttämisessään. Sinusta voi tuntua että olet ansassa parisuhteessa.

Ulkopuolisuus
Tunnelukon voimakkuus: heikko
Olen jollain perustavaa laatua olevalla tavalla erilainen kuin muut.

Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Pelkäät, että sanot tai teet jotain väärin. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita.

Uhrautuminen
Tunnelukon voimakkuus: keskivahva
Löydän aina aikaa muille ja huolehdin läheisistäni. Olen tottunut kuuntelemaan toisten ongelmia.

Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutuisi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän. Löydät aina aikaa toisille. Teet suurimman osan kotitöistä tai olet vapaaehtoisena tekemässä ylitöitä töissä. Uhraat omia tarpeitasi lasten tai perheen hyvinvoinnin eteen. Saatat kokea ylpeyttä uhrautumisestasi, joka motivoi sinua uhrautumaan lisää. Et yleensä pidä siitä, että huomio kohdistuu sinun tarpeisiisi. Saatat vähätellä tarpeitasi ja torjua toisten avun. ”Ei minua varten tarvitse” saattaa olla tyypillinen kommenttisi, jos joku tarjoaa jotain sinulle. Sinun on vaikea pyytää apua tai neuvoja, koska sinun roolisi on auttaa ja neuvoa toisia. Sisimmässäsi koet kuitenkin vaille jäämistä, vaikka pyritkin sitä torjumaan. Toiveissasi on kuitenkin saada samanlaista tarpeiden huomioimista toisilta, varsinkin kumppaniltasi. Et useimmiten pyydä suoraan sitä mitä tarvitset, vaan ilmaiset itseäsi epäsuorasti tai toivot toisten lukevan ajatuksesi ja ymmärtävän tarpeesi automaattisesti. Pitkään jatkunut uhrautuminen johtaa kuitenkin siihen, että alat itse voida huonosti. Toisten jatkuva huomioiminen alkaa väistämättä herättää väsymistä, turhautumista ja suuttumusta, jota kuitenkaan et halua ilmaista avoimesti. Ilmaiset vihaasi passiivisesti, vaikkapa ottamalla etäisyyttä tai mököttämällä. Jos koet mitätöintiä, saatat kostaa etkä koskaan enää anna mitään. Toiset viihtyvät hyvin seurassasi, koska huomioit heidän tarpeitaan. Saatat tuntea vetoa tarvitseviin ja riippuvaisiin ihmisiin, joiden tarpeita voit loputtomiin täyttää. Viestit toisille, että sinulla ei ole tarpeita tai että ne eivät ole tärkeitä. Läheisesi pitävät sinua vahvana ihmisenä, joka on tottunut pärjäämään itse.

Siinäpä se. Tämä oli vain jollain tapaa mieltä avartavaa. Joskus pitää saada tällaiset asiat itsestään selville mitä ihmeellisempien asioiden kautta, ennen kuin ne tajuaa.

You're gorgeous baby!

2011-02-19T16:47:00.007+02:00

Tuhannet kiitokset ihanalle ja kauniille Mystralille tästä tunnustuksesta. Olen ihan häkeltynyt, mistäs tämmöisiä nyt oikein satelee! Vastauksia siis viiteen kysymykseen ja tunnustus samalle luvulle blogeja etiäpäin.

Milloin aloitit blogisi?
- Helmikuussa 2010.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
- Minua itseäni, elämääni ja kaikkea siihen liittyvää. Tykkään myös tehdä merkintöjä pukeutumisestani, tyylistäni ja asioista joista pidän ja joita pidän kiinnostavana.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
- Mielestäni blogini eroaa muista blogeista ja on minun näköiseni, mutta on samalla kuitenkin tarpeeksi samankaltainen monien blogien kanssa, että siihen voi jollain tapaa samaistua.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
- Oikeastaan se kun pikkusiskoni piti blogia ja teki Päivän Asu merkintöjä. Vaikka hänen bloginsa aikoinaan olikin hyvin erilainen omaani verrattuna - jos siis asu merkintöjä ei oteta huomioon. Aloitin blogin myös siksi että olin kyllästynyt jaarittelemaan typerän kuuloista tekstiä LiveJournalissa vain kavereille ja halusin aloittaa julkisen blogin jossa käsitellä asioita ja kuvia.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
- Haluaisin vieläkin monipuolisempaa. Vähän eri aiheita, ottaa vähän mallia sellaisista blogeista jotka keskittyvät vain tiettyyn aiheeseen ja tuoda niitä randomina merkintöinä omaan blogiini. Haluaisin myös paremman kameran, jotta saisi parempia kuvia joka taas saisi blogini ulkoasun näyttämään hieman paremmalta.

Seuraaville suon siunauksen:
Lost In Dressland
Päivänvarjon Alla
Princess Illusion
Akka Perkele
Through the Looking Glass

Päivän Asu #9

2011-02-13T23:18:00.011+02:00

Sharpen, sharpen, sharpen. Ok, olen lopen kyllästynyt siihen että tuo kamera on SURKEA. Harvoin edes kunnon päivänvalossa saa tarkkoja kuvia enkä vain suostu digikameran salaman raiskaamaan kuvaan. Noh, kunhan olen maksanut tietokoneen pois niin taitaa olla kunnon kameran osto seuraavaksi.

Eli toisin sanoen, pahoittelen papanaluukusta olevaa kuvanlaatua, mutta halusin kovasti eilisen asukokonaisuuteni esille kun pitkästä aikaa laittauduin. (Mutta esimerkiksi yllä mainituista syistä en ole saanut aikaiseksi tehtyä edes sellaista asumerkintää jossa olisi enemmän kuin yksi kuva. Ehkä sitten tulevaisuudessa.)

Takki Nahka Albert
Huivi Second Hand
Niittipanta Ninja
Huppari ja paita/tunika Seppälä
Nahkalegginssit Seppälä
Kengät SpiritStore

Lähitulevaisuuteni.

2011-02-10T10:49:00.018+02:00

Saatuani tuon monipuolisesta blogista olevan tunnustuksen eilen koin jotenkin uutta intoa taas blogin suhteen. En tosin ole ollut päivittämättä sen takia etten vain yksinkertaisesti jaksaisi, vaan siksi että edelleenkin haluan pitää blogissani yllä pidempiä pohtivia entryjä, johonkin tiettyyn aiheeseen liittyviä entryjä tai kuva postauksia. Valitettavasti vain viime aikoina pääni on ollut hyvin tyhjä ja kamerani (tai oikeastaan pikkusiskoni kamera, joka on minulla ikuisuus lainassa) oli vaihteeksi lainassa vanhemmillani. Siinä esimerkiksi syy miksen ole edes helppoja Päivän Asu merkintöjä saanut aikaiseksi.

Pääni on siis tosiaankin ollut tyhjä ja oloni mitään sanomaton tässä viimeisen kuukauden, parin aikana ja löysin sille viimeinkin syyn. Olen lopen kyllästynyt työhöni. Edellisessä tunnustusmerkinnässä tuli tosiaankaan siis ilmi että olen siivooja - jos joltakin vielä on jäänyt epäselväksi - ja vaikka pidänkin työstäni niin alan siltikin olemaan turhautunut. Teen samaa rutiinia viisi päivää viikossa. Samaa aluetta täysin samassa järjestyksessä. Välillä saan muutettua siinä jotain ja viime aikoina olen kovasti yrittänyt tehdä kaikkia vähän suurempia siivousurakoita, mutta mikään ei oikein tunnu auttavan. Juttelin tästä asiasta kahdelle hyvälle ystävälleni ja tulin siihen tulokseen, että hiihtolomaviikon jälkeen otan esimieheeni yhteyttä ja pidän hänen kanssaan kehityskeskustelun. Ajattelin toivoa siirtymistä toiseen kohteeseen, sillä en kuitenkaan halua irtisanoa itseäni. En edelleenkään oikein tiedä mitä haluan opiskella ja nykyinen työni antaa minulle kuitenkin kokemusvuosilisät ja täydet lomat. Myönnän olevani hyvin mukavuudenhaluinen. Mutta jonkin asian pitää muuttua.

Totta kai olen myös miettinyt opiskeluvaihtoehtoja. Välinehuoltajan työ jota joskus aikoinaan tein pari vuotta, kummittelee yhä välillä mielessä. Senkin pääsisin tekemään Amiedussa tai muissa sen kaltaisissa aikuisopistoissa, eikä siellä tarvitsisi kuin ehkä vuoden opiskella ja suorittaa näytöt. Ja näytöt ovat minulle tuttuja, niin sain nykyisen Laitoshuoltajan ammattitutkintoni.

Välillä kuitenkin mietin että pitäisikö yrittää jonnekin parempaan. Olen nyt siivooja ja ainoa uravaihdos jota mietin on laboratoriotarvikkeiden/sairaalatarvikkeiden tiskaamista, desinfiointia ja sterilointia koskeva työ. Olenkin jo ajat sitten todennut etten olen kovin kunnianhimoinen nainen mitä noin uraan tulee. Totta kai puhun aina täällä blogissakin välillä siitä suuresta unelmastani tehdä tatuointeja, mutta en jotenkaan halua tuoda sitä ilmoille liikaa sillä siitä tulee jotenkin tunne että vain puhun siitä enkä tee mitään sen eteen. Kaiken lisäksi kun eräässä vaiheessa siitä hehkutin niin sain ystäviltä ja kaverien kavereilta sellaisia ilmeitä ja kommentteja, että ne hieman rikkoivat sitä haavetta. Ajattelin pitää koko homman taustalla, ehkä yllätän teidät sitten jonain päivänä.

Onneksi kuitenkin tällä viikolla elämä alkoi näyttää paremmalta muutamasta hyvin vaikuttavasta, suuresta asiasta. Avomieheni sai töitä. Ja tällä kertaa kyse on paikasta joka ensinnäkin vastaa hänen koulutustaan, vaikuttaa mieluisalta ja he haluavat pitää hänet vakituisena työntekijänä. Ei enää kuukauden kestäviä paskaduuneja joissa on kusettavat pomot. Ja koska avomieheni sai töitä, voimme viimeinkin alkaa suunnittelemaan muuttoa suurempaan asuntoon ja hankkia monia käytännön asioita joihin ei ennen vain yksinkertaisesti ollut varaa. (Kuten uusi sänky, tiskikone jne.) Jopa suhteemme laatu parani kertaheitolla, josta olen ollut erittäin onnellinen. Pakko myöntää että tuota lausetta äsken kirjoittaessani nousi kyllä hymy huulille, koska ulkona paistaa aurinko paukkuvasta pakkasesta huolimatta. Tällä hetkellä on erittäin hyvä olo. Voin vain tuntea kuinka ne kaikki ahdistuksen siemenet jotka sisääni kylvin viimeisen puolen vuoden aikana ovat kuolemassa. Noh, menipä runolliseksi.

Parasta tässä kaikessa tulevaisuudessa on kuitenkin erään asian suunnittelu. Nimittäin omien vauvojen hankinta. Hehe, anteeksi. Tuo oli vain aivan pakko kirjoittaa noin. Tarkemmin sulkaisten vauvojen hankinta. Sillä sitten kun tämä tyttö on muuttonsa hoitanut ja on kerrankin tilaa, niin kotiin tulee ehdottomasti kaksi seuraavanlaista söpöläistä.

Tunnustus monipuolisuudesta.

2011-02-09T18:11:00.013+02:00

Kiittäen neiti Vampiricia joka minulle tämän The Versatile Blogger palkinnon heitti!

Toistaen muiden kyseisen palkinnon ja haasteen saaneita, ideana on siis paljastaa itsestään seitsemän asiaa ja pistää koko helahoito eteenpäin seitsemälle muulle bloggaajalle.

1. Aina kun aloitan uuden kirjan, mihin tahansa se liittyykin, niin luen aina viimeisen sivun viimeisen lauseen.

2. Rakastan naamioita. Yksinkertaisia, hienoja tai upeita venetsialaisia naamioita. Kaikki menevät. Mitä enemmän sitä parempi! Samaan aiheeseen liittyy myös rakkauteni Oopperan Kummitus kirjaa ja elokuvia kohtaan ja olen myös tatuoinut Oopperan Kummituksen (kavereiden kesken Phantomin tai Erikin) naamion ruusuineen päivineen vasempaan käsivarteeni.

3. Aloitin työelämän 8.luokalla. Vanhempani kysyivät haluaisinko tehdä parin tunnin ilta-aluetta, toimistosiivousta, ja koska olin koulukiusattu niin ajattelin että kun en kuitenkaan tee koulun jälkeen mitään, niin miksi ei tienata rahaa. Olen toiminut laitoshuoltajana (siivoojana, kyllä minulla on ammattitutkinto siivoojaksi) 6 vuotta, noin vuoden varastotyöntekijänä ja 2 vuotta välinehuoltajana. En tuossa järjestyksessä. Nykyisin olen taas laitoshuoltajan hommissa.

4. Rakastan piirtämistä ja olenkin ollut mielestäni aina huonompi ilmaisemaan itseäni kirjoittaen. "Kunnolla" aloin piirtämään 10 vuotiaana ja siitä asti olen jatkanut. Art blockeja nykyisin tulee aika ajoin...

5. Häpeilen sitä koska en ole vieläkään tehnyt mitään konkreettista sen eteen ja tuntuu ettei ihmiset usko minuun, mutta haluaisin vielä jonain päivänä olla tatuointiartisti.

6. Olen karppaaja. Eli toisin sanoen syön mahdollisimman vähän - jos ollenkaan - hiilihydraatteja. Ei riisiä, pastaa, perunaa, leipää tai muuta valkoisesta jauhosta tehtyä mistä ei ole mitään hyötyä. Jotkut varmasti voivat laihduttaa tai pysyvät laihana normaalilla hyvin hiilaritäytteisellä ruokavaliolla, mutta itse lihoan yli äyräiden. Nimim. kokeiltu on. Lihaa ja vihanneksia kiitos, mielellään kunnon voissa paistettuna!

7. Olen biseksuaali. Ja vaikka tällä hetkellä olenkin kihloissa miehen kanssa niin katselen aina enemmän naisia. Aina.

Keksin nyt vain neljä bloggaajaa joille laittaa tämän eteenpäin. Muutkin lukemani blogit ovat erittäin hyviä, mutta kaikki eivät mielestäni ole ainakaan vielä niin monipuolisia kuin ehkä tulevaisuudessa tulevat olemaan.

Akka Perkele
In The Shades Of Grey
Sydän Takorautainen
Wandering The Borderlands

Kg.

2011-01-27T09:48:00.015+02:00

Ajattelin näpytellä vaihteeksi sellaisesta asiasta jota oikein kukaan ei pääse pakoon. Nimittäin painosta. Joissakin aikaisemmissa entryissäni olenkin maininnut omasta koostani, eikä lukijoilta ole varmasti jäänyt huomaamatta Päivän Asu -kuvistakaan että tätä blogia ei ylläpidä mikään keijukainen.

Olen jo hetkeen aikaan seurannut Evil Fate Eternity nimistä blogia, sillä myönnän että kuvien täytteiset blogit ovat minulle vaan niin ihanan helppolukuisia. Mutta hänen entrynsä painosta oli jokaista sanaa myöten niin kuin minäkin ajattelen. Suosittelen.

Hänkin entryssään pohti että mikä pistää meidät iänikuiseen laihdutuskierteeseen? Tiedän olevani yksi niistä jotka ajattelevat juuri sitä perus, että itseni takia, mutta tiedostan aivan yhtä hyvin että se ei ole täysin totta. Vaikka en ihailekaan muotilehtien anorektisia naisia niin itsellänikin on vääränlainen käsitys siitä miltä haluaisin näyttää. Sanomatta sitä ääneen voitte saada aika hyvän kuvan siitä minkälaisia naisia piirrän. Sanomalla sen ääneen myönnän että rakastan täydellistä tiimalasivartaloa. Ja kuten joillekin naiselle täydellisen laihuuden tavoittelemisen vaikeus, on tuo ah-niin-ihana tiimalasivartalo minulle hyvin samankaltainen.

Ei ehkä kuitenkaan ihan se jota haen.

Voin kuitenkin sinänsä kiittää runsasta kroppaani siitä että minulla on lantiota - ja hartioita sen kanssa tasapainottamaan. Peppua löytyy ja tuskailen varmaan vaatekaupoissa juuri eniten rintaliiviosastolla sopivan isoa koko etsien. Minulla on sinänsä hyvät lähtökohdat. Mutta kroppani on myös päättänyt että minulle vatsaa. Ja aina ne ihanat korsetitkaan ei auta. Tällä hetkellä itse asiassa yritän etsiä tarpeeksi pitkää korsettia, sillä kuten muutkin pyöreät naiset jotka ovat pitäneet/pitävät korsetteja ovat varmasti huomanneet yhden saman asian. Kun korsetin laittaa päälle ja saa sen ihana tiimalasin, niin korsetin alapuolelle ilmaantuu sellainen kaksinkertainen alavatsapömppö. Että se siitä korsetin hyödystä sitten. Totta kai käsitän että teetättämällä tai vain ahkeralla etsimisellä voin löytää tarpeeksi pitkän korsetin joka auttaa myös tuohon alavatsaan, mutta tähän mennessä olen huomannut sen olevan hankalaa. Korsetitkin suunnitellaan laihoille ihmisille.

Kolme vuotta (hyvänen aika onko siitä niin kauan) aloitin ensimmäisen kerran vähähiilihydraattisen dieetin eli karppauksen ja laihduin 78 kilosta 66 kiloon. Muistan kuinka ihailin sitä että olen kaunis, vaatteet mahtuivat kerrankin ylle ilman tuskailua ja harmittelin vain pienentyneiden rintojeni perään. Silti tuonkin kokoisena ajattelin että kyllä tästä kropasta vielä poistettavaa löytyy. Sitten tuli tauko vuoden kestäneestä salilla käymisestä - raha syistä tietenkin. Noin vähän päälle puolen vuoden sisällä paino hyppeli 66-69kg, mutta näytin silti mielestäni lihavalta. Sitten yhtäkkiä kaikki uudet 66 kiloisena olleet vaatteet alkoi jäädä pieneksi. Ostin yhtä kokoa isompia. Nyt nekin ovat jääneet pieneksi. Yritin karpata, välillä epäonnistuin ja välillä onnistuin. Välillä kun onnistuin niin mässäsin kaikkea hyvää päälle niin, ettei karppaamisesta ollutkaan mitään hyötyä.

Juuri äsken vaihtuneen vuoden 2010 loppu oli huippuni. Palauduin takaisin niihin mittoihin josta kolme vuotta sitten lähdin karppaamaan. Tuska on ollut suuri tässä matkan varrella. Varsinkin vielä vuosi sitten turhaannuin täysin siihen miten annoin itseni ajautui näin isoksi taas. Kaiken sen vaivan, tuskan, hien ja kyynelten jälkeen!

Myönnän myös että olen välillä todella kateellinen ystävilleni jotka ovat laihtuneet tai laihtuvat para-aikaa. Minun on vieläkin vaikea sulattaa - vaikka kuinka yritän - minua laihempia ihmisiä, jotka puristelevat olemattomia "läskejään" (eli minun mielestä omaa nahkaansa) ja parkuvat olevansa lihavia. Olen ollut joskus nykyistäkin kokoani vielä suurempi. Painoin vuonna 2003 89 kiloa. Joskus en vaan kykene käsittämään mitä laihemmat ihmiset mesoavat, varsinkaan jos he eivät ole koskaan oikeasti olleet ylipainoisia. Mutta seuratessani tässä yhden ystävättäreni kuihtumista ja hänen kamppailuaan olen kuitenkin yrittänyt ymmärtää. Se on välillä vaikeaa, mutta yritän. Yritän todella paljon. Ihan kuin minunkin tiimalasivartalo unelmani, niin hänellä on unelma tietystä numerosta vaa'alla, toive olosta joka täyttäisi jotain. Mutta itsekin kauan sitten laihempana en miettinyt mitään muuta kuin sitä kuinka tyytymätön edelleen olin, vaikka nyt jälkeen päin mietittynä näytin mielestäni tosi hyvältä. Mitä meidän naisten pään sisällä oikein liikkuu? Miksen voisi olla onnellinen nyt, kun oikeasti löydän vartalostani vain yhden virheen. Yhden. Sen vatsan.

Hei, minun nimeni on Jeanette. Olen 23 vuotias nuori nainen. Pituuteni on 163 senttimetriä ja viimeksi vaakani sanoi minulle tiistaina 25.01.2011 81 kiloa. Harmistuin. Päätin etten masennu. Katselin itseäni peilistä ja hetken ajan hymyilin erittäin tyytyväisenä. "Hitto, kyllä mä näytän hyvältä. Jos mä haluan jotain pois, niin saan sen onnistumaan - koska sitä ei tule lähtemään paljoa."

Teknistä.

2011-01-12T12:57:00.013+02:00

LANeissa oli tosi kivaa! Vaikka hehkutin edellisessä lyhyessä päivityksessäni kaikista mahdollisuuksista pelata vaikka mitä, niin myönnän että jumitin pelaamassa omalla koneella vain Minecraftia ja Mass Effectia. Tai no, kävin kerran pelaamassa parin tunnin pituisen Mahjong session, mutta muuten olin kiinni oman koneeni äärellä.

Fiilis oli silti mahtava! Ruoka oli hyvää, vaikka lähinnä kouluruokaa muistuttikin ja nukkumapaikat (kerrossängyt) olivat karusta ulkomuodostaan huolimatta erittäin hyvät nukkua. Tuo neljän päivän - tai ainakin kolmen täyden päivän - LANi oli kyllä herkkua niin ruumiille kuin sielullekin mitä lomailuun tulee. Korvessa, keskellä ei mitään, eikä huolen häivää mistään niin kauan kuin jaksoi pelata ja riitti mässyä vedettäväksi. En oikeasti stressannut mistään koko aikana! Ehdottomasti ensi vuonna mukana, jolloin saatan jopa osallistua paikan päällä oleviin kilpailuihinkin. Ai niin! Ja järjestäjät haluavat ensi vuodeksi lisää ihmisiä joten minullekin voi ilmoittautua jos on suht varma ja kiinnostunut ensi vuoden LANista. (Wink wink AkkaPerkele.)

Mutta arkeen palaaminen on ollut työlästä. Osaksi siksi että puolentoista viikon lomani - ja varsinkin nuo LANit - sai ajettua unirytmini suoraan sanottuna päin helvettiä. Mutta pikkuhiljaa palailen, eilenkin ryömin jo ajoissa nukkumaan. Mitä töihin tulee niin sana "meh" voisi kuvastaa tämän hetkistä oloa varmaan parhaiten. Kyllä minä tässä vielä innostun, kunhan tulee valoisampaa. Oikeastaan olo kaikesta tekemisestä menee tuohon "meh" kategoriaan, joten.

Ärsyttävintä tämän viikon alussa oli se että jotenkin onnistuin rikkomaan rakkaan Nokia 5200 kännykkäni näytön. Jotenkin töissä se meni, varmaan kun huristelin ja rymistelin yhdistelmäkoneen kanssa. Ensin tuli tietenkin paniikki että mistä hitosta saan rahat uuteen kännykkään, sillä edellistä minulla ei enää ole varakännykkänä, kun se oli jo niin rämä aikoinaan. Onneksi kuitenkin isälle soitettuani tuli selville että heillä oli pari ylimääräistä hupelinta ja sain sitten ihan omakseni Samsung C3050 kännykän, joka oli ollut vain hetken pikkusiskoni käytössä ennen kuin hän osti itselleen uuden. Ylistys vanhemmille, ilmainen ja lähes uusi kännykkä ilmaiseksi. Onneksi tuon vanhan kännykän menetys ei tuntunut niin pahalta, sillä se olikin jo noin nelisen vuotta ollut käytössä (kyllä, olen aika säästeliäs ja pidän hyvää huolta tietokoneista ja kännyköistä kun ne kestävät minulla näin pitkään) ja varmasti näytön rikki menemiseen vaikutti jo siinä pitkän aikaa valmiiksi ollut pieni särö.

Ihana uutukaiseni, tosin ei tuollaisella rumalla vihreällä teemalla.
Nyt on sitten kännykkä ja tietokone kummatkin tyylikkäästi Samsungia, hehe.

Mitäköhän seuraavaksi? Omaa kameraa minulla ei tosiaan ole, että pitäisikö pistää säästöön kun olen saanut tietokoneen maksettua. Tulisi nyt sitten kaikki hankittua saman vuoden sisällä, kun aikaakin on.

JumaLAN.

2011-01-06T16:30:00.002+02:00

Olen virallisesti LAN partyissa, tällä hetkellä. Täällä ei ollut tarkoitus olla ulkoista nettiä ja varmaan jossain vaiheessa tämä otetaankin pois käytöstä.

Olen ollut täällä nyt hieman yli nelisen tuntia. Olen nyt jo ähky karkeista, limusta ja Minecraftista. Paikalla on minun lisäkseni kolme muuta tyttöä ja miehet ovat juuri niin komeita kuin olettaa saattaa. Kaikki ovat aivan älyttömän mukavia, joten uskon että viikonlopusta tulee aivan mahtava!

Sen lisäksi että jumittaisin omalla koneellani niin muitakin pelivaihtoehtoja löytyy. Mahjongia, biljardia, pokeria, PS3:lle vaikka mitä pelejä - kuten Guitar Heroata. Ja me myös ostimme ihan näitä LANeja varten Scott Pilgrimin, Castle Crashersin ja uusimman Tomb Raiderin joka toimii myös kaksinpelinä.

BAZINGA!

2011.

2011-01-03T18:45:00.010+02:00

Uusivuosi, uudet kujeet vai miten se menikään.

Oma uudenvuoden aattoni sujui railakkaasti ja uudenvuoden päivähän meni lähinnä imitoiden noita ihania laahustavia epäkuolleita Romeron elokuvista. Nyt olenkin sitten päässyt nauttimaan lomastani, vaikka aikaiset aamuherätykset tässä välillä onkin kun pikkuveli tulee kyläilemään vanhempien ja nuoremman siskon ollessa töissä. Onneksi opetin tälle rakkaalle veijarille Minecraftin salat joten voin rauhassa nuokkua olohuoneen sohvalla aamut, hehe.

Parhainta tapahtunutta tässä viime aikoina on varmasti se että sain viimeinkin hankittua itselleni uuden tietokoneen. Ihana Samsungin R780 kotiutui luokseni tuossa viime viikon alussa ja sulhaseni pisti sen vielä minulle kuntoon, itse kun en ole hirveän hyvä koneiden kanssa. Varsinkin mitä tulee tietokoneen mukana tulleiden turhien ohjelmien poistoon. Olenkin ostanut edellisen koneeni vuonna 2002 ja se on nykyisin pikkusiskollani. Tässä viimeiset kolme vuotta olen käyttänyt sulhaseni vanhaa ylimääräistä konetta, joka oli jotain vuosimallia 2000 ja alkoi hidastelemaan ja raksuttamaan siihen malliin että pistin nopeasti kaiken arvokkaan talteen ulkoiselle kovalevylle ja hankin itselleni sellaisen yli yhdeksänsadan velan.

Muuta kivaa on se että tällä viikolla lähdetään neljäksi päiväksi LAN partyihin jollaisilla en ole ikinä ollut. Ah, viimeinen naula nörttiseen arkkuuni. Odotan sitä kyllä innolla, neljä päivää valvottuja öitä vain pelaten hikisten nörttien kanssa. Kuulostaa aika mahtavalta, mikäköhän minussa on vikana?

Myös parasta tässä alkaneessa vuodessa on se että maaliskuun lopulla lähden sulhaseni siskojen ja heidän yhden ystävättärensä kanssa Edinburghiin! Tarkoitus tuolloin oli mennä ystäväni synttäriristeilylle, mutta jotenkin Edinburgh päihittää Tukholman risteilyn kymmenen nolla! Olemme siellä kolmisen päivää ja olen nyt jo ihan innoissani. Tosin sitä ennen pitää saada maksettua tämä tietokone pois mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että saan elää opiskelijaelämään verrattua elämää - mitä ainakin tuohon ruokapuoleen tulee.

Ruuasta puhuessani tulikin mieleen että kuinka moni teistä teki uudenvuoden lupauksia? Itse en lupaile sen suurempia. Yleensä ne ovat olleet lähinnä "yritän kiroilla vähemmän" tai "olen ahkerampi piirtämisen kanssa" tyylisiä. Tälle vuodelle otan kuitenkin sellaisen lupauksen, että aion palata taas karppauksen pariin ja mielelläni yritän tiputtaa painoani sellaiset 8kg. Ei sen enempää. En aio haaveilla suurien lukujen kuten 20kg painon pudottamisesta, koska sellaiset vain alkavat vain ahdistaa ja masentaa jos en saa tuloksia aikaan. Tuollekin 8kg pudotuksulle annan aikaa heinäkuun puoleen väliin saakka. Ja sitä paitsi, rakastan muodokasta vartaloani joten suurien kilojen pudottaminen olisi vain turhaa.

Mitä te odotatte vuodelta 2011?

Päivän Asu #8 ja lahjoja.

2010-12-26T19:18:00.011+02:00

Tapaninpäivän asu, ihan huvikseen kun kerran on uusi vyö ja uudet lahjakengät. (Ja jostain syystä tympääntynyt ilme, vaikka olen hyper iloinen.)

Paita Seppälä
Vyö H&M
Legginssit H&M
Kengät Lahja sulhasen siskolta, DinSko

Lahjoja! Olin tosi yllättynyt saadessani näin paljon lahjoja.

Parempi kuva siis sulhasen siskolta saamista kengistä kun päivän asu kuva on hieman synkkä. (Ei tämäkään kuva kyllä sen parempi ole, äh.) Sulhaseltani sain Elvira leffan ja The Big Bang Theoryn kaikki kolme tuotantokautta. Vanhemmilta Avènen Cold Cream rasvoja ja keskellä oleva Beauty Salve Collectionin. Sulhasen vanhemmilta sukat, After Eight laatikon ja (ei kuvassa) 20€ ja arvan josta voitin peräti 9€, haha! Kaunis luonnosvihko ja kynät ovat sulhasen toiselta siskolta ja pieni kori rasvoineen on ystävättäreltäni.

En ole varmaan koskaan aiemmin saanut näin upeita lahjoja ja näin paljon! Olen vieläkin ihan häkeltynyt. Itse en ostanut kuin pikkuveljelleni Halo 3 pipon ja sulhaselleni John Wisemanin Selviytyjän Opas kirjan.

Noin yleisestikin joulu sulhasen vanhemmilla oli oikein mukava ja ihanaa olla näin ajoissa kotona, sillä huomenna odottaa taas paluu työpaikalle, mutta onneksi vain kolmeksi päivää. Sitten olenkin onnellisesti lomalla 10.päivään tammikuuta asti. Nyt vyöryn sohvalle jouluruokajämien kanssa ja alan tuijottamaan Elviraa, viimeinkin!

Sydämeeni joulun teen.

2010-12-22T10:50:00.006+02:00

Minä haluaisin toivottaa rauhallista joulua kaikille niille lapsille ja nuorille jotka tänäkin jouluna joutuvat katsomaan ryyppääviä vanhempiaan. Kaikille niille pikkuisille jotka äidit pakkaavat kiireessä talvivaatteisiinsa ja hakeutuvat turvakotiin. Kaikille niille vaimoille jotka joutuvat kestämään pahoinpitelevää miestään. Kaikille ihmisille jotka joutuvat kärsimään läheisistään joille joulu on taas yksi syy vetää viinapullo tyhjäksi ja pistää muiden elämä risaiseksi.

Toivon ettette joudu kestämään sitä tänä vuonna. Toivon että pääsette ajoissa turvaan, jos joudutte.

Hyvää Joulua.

Shopper.

2010-12-17T11:06:00.005+02:00

Eilen netistä tilattua...

2 kpl näitä D värisillä violeteilla timanteilla Korumaailmasta.

Tällaiset 18mm jotta saan venytettyä korvia. Myöskin Korumaailmasta.

EMPn sivuilta löytyi tällainen ihanuus jota haikailin jo hetken ja nyt repäisin!

Rising Sun!

2010-12-13T13:19:00.016+02:00

Ajattelin hieman valaista ihmisille uutta harrastustani, erästä peliä nimeltä Mahjong.

Useimmille teistä tulee varmasti heti ensimmäiseksi mieleen netissäkin pelattava pasianssimainen Mahjong jossa kerätään tiilipareja. Se on oikein mukava peli ja tykkään itsekin hakata sitä tylsistymiseeni (ja on minulla kyseinen peli kännykässäkin) mutta tässä ei ole nyt ollenkaan kyse siitä versiosta.

(Tästä mahjongista ei nimenomaan ole kyse.)

Tämä mahjong johon olen täysin rakastunut, koukuttunut ja johon olen saanut pari ystäväänikin koukuttumaan on nimenomaan se alkuperäinen nelin pelattava mahjong joka on siis alunperin kiinalainen, noh, enemmän tai vähemmän "uhkapeli". Se muistuttaa tavallaan pokeria, mutta ei ole ollenkaan niin mielenkiintoista ja mahjong on jopa kaikessa vaikeudessaan paljon mielenkiintoisempi ja silti niin erilainen. Olenkin oppinut pelaamaan mahjongia paljon paremmin kuin pokeria ikinä, mutta tähän saattaa liittyä sekin että pokeri ei kiinnosta minua tippaakaan, toisin kuin mahjong. Mahjongia suosio on enimmillään Aasiassa, koska kuten jo aiemmin mainitsin, peli on alunperin kiinalainen, mutta "jabany teki siitä awesomin" niin kuin eräässä blogissa kerran luki.

Ideana on siis se että siinä on neljä pelaajaa. Mahjong tiilet kasataan neliömäiseksi muuriksi joka sitten hajotetaan tietysti kohtaa ja jokaiselle pelaajalle jaetaan neljä tiiltä vuorollaan niin että jakajalla (idällä) on neljätoista tiiltä ja muilla kolmetoista tiiltä. Mahjongissa on niin paljon kaikkia hienoja pikkujuttuja, joista erityisesti pidän. Jokainen pelaaja on jokin tuulensuunta, itä, etelä, länsi tai pohjoinen. Alussa heitetään noppaa siitä kuka on itä. Itä on ensimmäisellä kierroksella - yksi kierros on sen verran että jokainen on saanut olla itä - se joka aloittaa pelin ja voittaessaan saa tuplapisteet tai hävitessään häviää tuplapisteet. Kierros voi kestää vaikka kuinka kauan, sillä itänä oleminen siirtyy toiselle pelaajalle vasta kun itse idän tuulena oleva häviää.

Me olemme porukalla pelanneet mahjongista japanilaista riichi-mahjongia, joka on se suosituin tapa pelata. Ote Mahjong Opas sivuilta: "Riichi-mahjong on Japanissa suosituin tapa pelata mahjongia, etenkin nuorempien pelaajien keskuudessa. Riichin alkuperä on uhkapeleissä: peliä pelasivat 1950-luvulla uhkapelaajat ja muut ketkut, jotka jättivät peliin jälkensä. Nyky-riichissäkin paheksutaan pung- ja chow-huutoja ja suositaan suljettuja käsiä ja muita uhkapelillisiä elementtejä. Riichi on vauhdikas peli, jossa tilanteet muuttuvat nopeasti. Riichi tarkoittaa valmista. Pelaaja, jonka käsi on yhden tiilen päässä voitosta, sanoo "riichi" ja asettaa eteensä 1 000 pisteen panoksen. Japanissa riichiin ei ole varsinaisesti yksiä virallisia sääntöjä. Euroopassakin peliä pelataan eri maissa eri tavoin, sillä peli on opittu Japanista moneen otteeseen."

(Kuva riichi mahjongista. Kuva on Googlesta ja näköjään jostain netissä pelattavasta versiosta, mutta kunhan tajuatte pointin.)

Mahjongissa myös mahtavinta on se kuinka upeita, erilaisia voittokäsiä siinä voi omista tiilistään kerätä. Helpoimmat tavat kerätä on saada koko käsi täyteen pareja tai poneja (kolme samanlaista tiiltä) ja kaneja (neljä samanlaista tiiltä). Asiaan vaikuttaa aina myös se, että pelin alussa seitsemän tiilen hajotetun muurin kolmas tiili käännetään esille ja se on dora tiili. Tämä dora tiili antaa lisäpisteet seuraavaksi olevalle tiilille. Esim. karkeasti sanottu bambukuvioinen 3 tiili nostetaan dorana, mutta dora tiili josta saa huippupisteet omassa kädessään on bambukuvioinen 4 tiili jne. Kaikkea tällaista hienoa tässä pelissä saa miettiä! Ja mitä noihin käsiin tulee, niin niitä on vaikka minkälaisia upeita versioita. Ja ne nimitykset niille. Kaikki bambutiilet ykkösestä ysiin plus pari vihreitä lohikäärme tiiliä on esimerkiksi "Keisarillinen Jade". Kuulostaa ehkä helpolta tuo käsi, mutta voin sanoa kokemuksesta että noiden pelkkien parien ja kolmosten kerääminen on jo omassa vaikeudessaan tuohon verrattuna älyttömän helppoa.

Puhun nyt tiilistä niiden yksinkertaisilla nimillä, sillä ne ovat kuitenkin kiinaksi ja japaniksi hieman eri nimisiä. Maa tiiliä on kolme erilaista yhdeksän tiilen sarjaa. Tiilet joissa on pallot, ovat minulle pinejä, mutta kiinalaisittan kolikkoja, yksinkertaisemmin renkaita, ympyröitä tai palloja. Bambukuvioiset tiilet - joiden nimitystä en edes pelatessani kuollaksenikaan muista vaan olen tottunut puhumaan täysin "bambuista" - ovat kiinalaisittain sadan kolikon nauhoja ja suoraan lainattuna Wikipediasta: "Jossain vaiheessa nauhat, joissa on kolikoita, tulkittiin bambunvarsiksi." Loput ykkösestä ysiin menevät Maa tiilet ovatkin nimeltään "merkit" tai "kirjaimet". Tiilien punainen kirjoitusmerkki tulee kiinan kielen sanasta wan (meidän pelissämme man.). Musta merkki punaisen sanan yläpuolella kuvastaa tiilen numeroa. Jokaista Maa tiiltä ykkösestä ysiin on neljä kappaletta. Arvotiiliin kuuluu niin kutsutut Kunnianarvoiset eli tuuli tiilet (itä, etelä, länsi ja pohjoinen) joiden vaikutuksesta peliin puhuinkin aiemmin. Kunnianarvoisiin kuuluu myös päätiilet punainen, vihreä ja valkoinen lohikäärme. Kaikkia arvotiiliä on neljä kappaletta. Bonustiilinä on myös Kukkatiilet (kevät, kesä, syksy ja talvi) mutta niitä ei käytetä riichi mahjongissa joten niistä minulla ei ole kokemusta. Muita välineitä pelissä ovat nopat, tuulimerkki merkkaamaan sitä joka on itänä ja laskutikut joilla lasketaan pisteitä.

Muuta lisättävää tai hehkutettavaa minulla ei juurikaan tällä hetkellä ole. Tiedoksi että kaikki kuvat löytyivät Googlen kuvahausta ja suosittelen kaikille kiinnostuneille tuota ylempänä linkittämääni Mahjong Opas sivua. Otan mielelläni muilta mahjongin pelaajilta korjauksia vastaan, jos "kälätin ohi suuni" jotain väärää mahjongiin liittyen.

Lopuksi vielä tutuille KOIZUMI!

(Jos ihmettelet miten tämä liittyy mahjong merkintääni
niin ole hyvä ja seuraa tätä linkkiä youtube sivulle niin ymmärrät.)

Päivän Asu #7

2010-12-09T20:24:00.005+02:00

Talvinen Jeanette, eilen ennen kuin käväisin äidin avustuksella otattamassa hiustenpidennykset pois.

Takki Lindex
Pipo Indiska
Huivi Vero Moda
Housut H&M
Kengät CityMarket

Työkiireitä.

2010-11-17T13:11:00.011+02:00

Huvittaisi kamalasti kirjoittaa kaikenlaisista jutuista ja vähän omista kuulumisista, mutta nyt en ole vain pystynyt istahtamaan tietokoneen ääreen niissä merkeissä. Maanantaina sain tosiaan tietää että työkaverini on sairaana ja esimieheni kysyi haluaisinko tienata hieman tekemällä ylitöitä, eli työkaverini alueen. Koska minun ei tarvitse siirtyä työpisteestä toiseen niin otin tämän tehtävän vastaan ilomielin - suurimmaksi osaksi siitä että olen käyttänyt kaikki viimeiset lomapäiväni tulevalle joululle ja olisin mielelläni myös lomailemassa kun koulut ovat kiinni hiihtolomien aikaan.

Mutta tosiaan. Päiväni ovat olleet puoli viideltä aamuyöstä heräämistä, kuudeksi töihin ja olen saanut kaiken valmiiksi noin ilta kuudelta. Työkaverini alue on siis todellakin iltavuoroa ja tähän minun on pakko tyytyä. Tätä pitäisi jatkua sitten ensi viikon tiistaihin asti. Tosin olen kyllä valmis tekemään koko ensi viikonkin töitä, jos näyttää siltä. Mutta sitten en taida jaksaa enempää. Siivoaminen on aika rankkaa ja tunnen jo kuinka oikean käteni ranne vihloo aina silloin tällöin, vaikka kuinka yritän käyttää vasentakin kättä. En kuitenkaan itse haluaisi joutua sairaslomalle.

Muita kuulumisia minulla ei oikeastaan ole. En ole tässä ehtinyt oikein mitään tekemään, sillä olen lähestulkoon joka päivä kotiin päästyäni sellaisessa kunnossa että haluan nukkumaan.

Pidempiä päivityksiä odotellessa.

P.S. 16 lukijaa? Joista vain 6 tunnen. Mielenkiintoista ja piristävää!

Aikaansaannoksia ja saamattomuuksia.

2010-11-03T21:05:00.000+02:00

Olen tässä Halloween viikonlopun jälkeen käynyt vain ahkerasti töissä ja ollut kotona. En tiedä tosiaankaan johtuuko se tuosta kellojen siirtämisesä - hyvin paljon mahdollista - mutta kun viiden maissa on jo noin pimeää niin olen ihan "mömmöytynyt" jo olemaan vain kotosalla. Tänäänkin kaveri soitti että olisi tehnyt mieli kahvitella Helsingin puolella ja vaikka kello lähenteli vasta viittä, niin en jaksanut lähteä yhtään mihinkään.

Olen muutenkin ihan sään armoilla elävä ihminen. Jos on pilvistä, synkkää ja sataa niin en edes halua kuvitella liikkuvani kuin töihin ja takaisin kotiin. Kaupassa käyntikin aiheuttaa päänsärkyä ja meillä on tien toisella puolella kuitenkin ostoskeskus. Mutta kun minä vihaan kerrospukeutumista ja sitä että on vähääkään vilu. Siksi käytän jo yleensä ennen muita paljon paksumpia takkeja, koska vihaan vuorata monta paitaa ja neuletta.

Totta kai olen pysytellyt sisätiloissa myös sen takia että olen ollut masentunut kilostani. Mutta niistä en lähde keskustelemaan nyt.

Jotain hyvää tässä kaikessa on kuitenkin se että olen saanut piirretyksi pitkästä aikaa! Ensimmäisen työni aloitin kyllä kaksi viikkoa sitten ja vaikka se odotti skannausta viimeistelyjen kanssa ja oli tarkoitukseen olla valmis Halloweeniksi, niin enhän minä sitä aikaan saanut. Nyt eilen sain sen viimeisteltyä ja siitä inspiroituneena piirsin sitten saman tien toisen kuvan, jonka jaksoin viimeistellä loppuun asti yhdeltä istumalta. Itse asiassa jopa hullaannuin yksityiskohtiin ja huomasin että tyylini on kehittynyt taas johonkin uuteen suuntaa - toivottavasti tämä on taas merkki tulevista tuotteliaista ajoista kuten viimeksikin kun huomasin kehittyneeni.

Mutta koska tänään on arki-ilta ja minä olen peseytymisen kannalla, sekä herätys on taas neljän jälkeen niin en tosiaankaan jaksa jaaritella sen enempää. Sen sijaan heitän tähän loppuun pari otosta kuvistani jotka olen saanut aikaan. Sillä - vaikka itse sanonkin - olen erittäin tyytäväinen. (Kuvat ovat kohtia piirroksista, eivätkä piirrokset näy näissä kokonaisuudessaan.)

Ha-ha-halloween!

2010-10-27T12:15:00.000+03:00

Monet rakkaista ystävistäni tietävät että Halloween on minun jouluni. Tänä vuonna pidän jälleen kerran Halloween bileet ystäväpiirilleni ja voin ilokseni kertoa, että on minun Halloween bileitteni viisivuotispäivä! Ensimmäiset bileet ottivat paikkansa 2005 ja ovat sitten vaan kasvaneet ja muuttuneet paremmiksi joka vuosi. Nämä ovat ne bileet, joihin tuhlaan rahaa niin asun kuin muiden kestitsemisen iloksi ihan vain koska rakastan sitä.

Tänä vuonna teemanamme on TIEDE. Eli jotain sen suuntaista että Frankenstein kohtaa Rocky Horror Picture Show'n ja ripauksena näiden päälle hieman sci-fiä. Tämä on mielestäni niin kiva ja vähän erilainen teema sitten perinteisten. Jos muistan oikein 2005 asu oli vapaa valintainen, 2006 naamiaiset, 2007 zombiteema, 2008 Vampyyrit VS Ihmissudet ja 2009 taas vapaa valintainen. Mutta sen sijaan että kirjoittaisin meidän Halloween pippaloistamme, niin ajattelin tylsyyttäni muistuttaa kaikkia Halloweenin historiasta. Beware!

Halloween pohjautuu anglosaksisissa maissa kelttiläisen kulttuurin syksyyn, maanviljelyskauden loppuun - toisin sanoen lokakuun viimeiseen päivään, 31. ensimmäiseen - eli sadonkorjuuseen sekä talven alkamisen päivään. Tuona iltana sytyttettiin kokkoja ja lyhtyjä, sillä uskottiin vainajahenkien vaeltavan ja houkuttelevan ihmisiä tuonpuoleiseen. Vaikka nykyinen Halloween onkin hyvin amerikkailainen, tuli se alun perin siirtolaisten mukana amerikkaan ja sitä ennen sitä juhlittiin vain Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa.

Halloween on lyhenne sanoista All Hallows' Eve. Tämä muuntautui 800-luvun aikoihin kun kristinusko alkoi levitä ja pakanallisia juhlia haluttiin sulauttaa kristillisiin juhliin niiden kieltämisen sijasta. Paavi Gregorius III määräsi että tämä pakanallinen juhla korvattaisiin kristinuskon marttyyreille omistetulla juhlalla ja tämä siirsi toukokuun 13.päivän, Neitsyt Marian muistopäivän 31.päivälle lokakuuta. Irlannissa tämä päivä nimettiin loputa All Hallows' Eveksi eli Kaikkien Pyhien Aatoksi.

Seuraava on suora lainaus Wikipediasta, joka oli minullekin uutta tietoa: "Kurpitsalyhdystä on aikojen saatossa muodostunut tärkein halloweenin tunnus. Irvistävä kurpitsa tunnetaan myös nimellä Jack O’Lantern. Irlantilaisen tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack-nimiseltä juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaanseekaan. Piru heitti Jackille helvetistä hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa nauris on vaihtunut kurpitsaan."

Lyhtyjen lisäksi Halloweenin "perinteiseen" valikoimaan kuuluu noidat, mustat kissat, aaveet, vainajat ja muut nykyaikana tunnetut teemat kuten zombiet sun muut ovat täysin uusia juttuja. Pyhäinpäivän aattona perinteeseen kuuluu kiertää ovilla ja toitottaa kuuluisaa "Trick or treat!" lausahdusta.

Myös Suomessa meillä on oma pyhäinpäivän "Halloweenimme". Nimittäin Kekri jota aikoinaan vietettiin myös sadonkorjuun ja karjamarkkinoiden juhlapäivänä 29.lokakuuta. Toisin kuin Halloweenin kanssa, täällä ei sytytetty kokkoja tai lyhtyjä pelottamaan vaeltavia henkiä pois, vaan niitä yritettiin lepytellä tarjoamalla ruokaa ja heille lämmitettiin sauna ensimmäisenä. Lisää tietoa Kekristä Wikipediasta. (Suosittelen etenkin sinulle Akka Perkele, ellet ole jo tietoinen.)

Sanan halloween suomalaiseksi vastineeksi on ehdotettu sanoja marrasyö, hallainyö tai kekrijuhla.

En osaa kuvailla kuinka innostuneena jälleen odotan tätä juhlaa. Ja seuraavaa vuotta jo! Sen pitää jotenkin liittyä noitiin...

Paremman puutteessa...

2010-10-24T18:15:00.000+03:00

... kuvia vaatteista joita ajattelin hankkia, ennemmin tai myöhemmin.

Tämän talvitakin ajattelin hankkia Lindexistä mahdollisimman pian. Toivottavasti saan rutistettua rahaa jostain siihen, sillä tarkoitukseni oli hankkia alunperin ihana takki Ellokselta, mutta jonka huomasin tänään loppuneen mustana. Nyt olen vähän paniikissa tämän ainoan Lindexistä löytyneen kanssa, koska pelkään että sekin myydään loppuun. Kaiken tämän lisäksi takkien hankintaani vaikeuttaa oma nirsouteni. Mutta tässä takissa rakastan villakangas ja nahka yhdistelmää. EDIT 26.10.2010. Hahaa! Ostin tämän takian Forumin Lindexistä ja oli vielä puoleen hintaan! ♥

Nämä ihana saapikkaat DinSkosta ovat tällä hetkellä ainoat jotka haluaisin. Tai jos en näitä, niin jotkut hyvin samanlaiset. En yleensä pidä mokasta tai keinomokasta, mutta nämä sopisivat täydellisesti tuon talvitakin kanssa. Ja olen aivan rakastunut solkiin. ♥

Tämä ihana pikkulaukku on Bubbleroomista, mistä olin yllättynyt. Tarvisin jonkin nätin pikkulaukun juhlatilaisuuksiin ja mielestäni tämä olisi pääkallostaan huolimatta siisti ja tyylikäs.

Tämä ihana musta mekko on myös Bubbleroomista. Rakastan sen mallia ja pidän myös 3/4 pituisista hihoista puhumattakaan tuosta cleavagesta!

Tämä ihana pitkä paita on Ellokselta. Tämä menisi niin arkipäivinä kuin bailatessakin, ainakin minulla. Ja tuo rypytys häivyttäisi vatsamakkaroitani.

Bubbleroomista tämäkin mekko. Ei ehkä niin tyyliseni mitä voisi luulla mutta selvästi listallani "kun on ylimääräistä rahaa" niin varmasti tilaan.

Myös Bubbleroomista tämä mekko. Samalla listalla kuin edellinen.

Tällaiset ihanat kengät löytyivät Nellystä. Harmi vain että näille on hintaa aivan liikaa, mutta toivon löytäväni samantyyliset jostain muualta. Kun voisinkin pistää noihin rahaa...

Sen pituinen se. Ensi tiliä odotellessa.

Päivän Asu #6

2010-10-11T16:34:00.004+03:00

Pahoittelen että olen tyrkyttänyt näitä Päivän Asu merkintöjä viime aikoina niin paljon, mutta juuri nyt en pysty yksityiselämääni liittyvien syiden takia mitenkään keskittymään oikein pitkiin ja pohtiviin tekstimerkintöihin. Ajattelin myös jakaa teille arkiminäni, sillä suurin osa Päivän Asu merkinnöistäni on päiviltä joita varten olen erityisen laittautunut.

Takki Nahka Albert
Villaneule H&M
Huivi Vero Moda
Housut Seppälä
Laukku Morticia
Kengät Second Hand
Aurinkolasit Prisma

Päivän Asu #5

2010-10-09T16:53:00.004+03:00

Olen lukenut ja innostunut niin paljon kaikista sweet ja gothic lolita blogeista, että halusin vähän laittautua. En siis normaalisti pukeudu tähän tyyliin, mutta on kyllä pakko myöntää että olo oli aivan äärettömän kaunis noissa vetimissä - jotka melkein kaikki vielä löytyivät jo valmiina omasta vaatekaapistani!

Takki BackStreet
Mekko Morticia tai Backstreet (pikkusiskon)
Sukat Lindex, Kappahl tai Seppälä
Kengät KenkäMarski
Laukku Seppälä tai H&M

Kohti äärettömyyttä.

2010-10-05T12:44:00.000+03:00

Sulhaseni päätti lähteä etsimään itseään Hirvensalmen metsiin ja minä sain hengähdystauon kuun loppuun asti. Silti, ikävä on kova.

Parisuhteet ovat vaikeita. Varsinkin kun toinen on masentunut enemmän tai vähemmän - yleensä enemmän - ja se alkaa vaikuttaa omaankin, hieman ärsyttävän positiiviseen, suhtautumiseen elämästä. Haluaisin puhua tästä enemmän, mutta tämä on julkinen blogi, enkä koskaan voi tietää kuka tätä seuraa ja tällaiset asiathan eivät yksinkertaisesti kuulu kaikille. Ja olenhan päässyt purkamaan tunteita monelle läheiselle ystävälle. Viimeisin heistä sanoi ettei minun kannata kuunnella toisten mielipiteitä ja pidin siitä. Suhteemme on nyt selvästi uhmaiässä.

Ei sen enempää siitä. Olisin enemmän halunnut päivittää jonkinlaisella aiheella, mutta nyt olen vähän blankona. En edes jaksa alkaa pohtimaan yleisesti mitään sen suurempaa esimerkiksi juuri parisuhteista. Tässä mitään Carrie Bradshawoita olla. Mutta tuskin lähimmäisiä ystäviäni ja tämän blogin seuraajia haittaa välillä tällaiset "hei mitä kuuluu" merkinnätkään.

Haluaisin nyt saada paljon aikaan. Olen vähän kuin sellaiset naiset jotka stressaantuessaan alkavat siivoaamaan tai jopa remontoimaan esimerkiksi juuri asuntoa. (Onneksi olen muutenkin niin hurja siivoilemaan ettei tarvitse odottaa mitä stressikohtauksia.) Eilisen päivän vietin kokonaan menossa, vaikka pitäydyinkin vain Matinkylän sisäpuolella. Tänään ajattelin suunnata suoraan salille töiden jälkeen ja jos en rääkkini jälkeen kuukahda niin rupean siivoamaan meidän kaappejamme uuteen malliin. Myös vaatekaappi täytyy käydä läpi, vaikka tuskin haluan luopua vielä mistään. Laihemmista päivistä siis haaveillen. Huomenna onneksi näen ystävätärtä kahvin äärellä ja ruoanlaittoakin mietittiin. Pää räjähtää ideoista piirtää, mutten saa itseäni niskasta kiinni. Sekin varmaan johtuu tietokoneellani olevasta eräästä keskeneräisesti kuvanmuokkauksesta jonka haluan saada valmiiksi. Se selvästi jarruttaa minua.

No, minulla on nyt kuitenkin yksinäni aikaa mennä ja tulla miten haluan ja tänään heräsin tunteeseen siitä kuinka liian paljon minulla on aikaa. Siitä huolimatta haluaisin käpertyä yksikseni neljän seinän sisälle.

Ei. Valitettavasti en ala pohtimaan tämän merkinnän saatika tämän hetkisen oloni saloja sen enempää. En pidä juuri lainkaan kirjoittaa tällaisia merkintöjä. Tämä taisi enemmänkin olla sellainen varoitusmerkintä, ettei tänne ehkä tule viimeaikaisen tiheästi merkintöjä hetkeen. Katsellaan.

P.S. Muutin myös ulkoasua jälleen. Oikeastaan takaisin yksinkertaiseen, aikaisempaan malliin ja laitoin uuden bannerinkin. Se sopii mielestäni paremmin kuin megatissibeibe, vaikka siinä olikin niitä haluamiani naamioita.

Rakkaudesta piirtämiseen.

2010-09-29T21:52:00.001+03:00

... Ja vähemmän rakkautta huonolaatuiset kuvat. Mutta niin kutsuttu "penaali" on uudistunut! Ja puinen pikku-ukkeli!

Ei sen enempää.

2010-09-27T18:59:00.001+03:00

Kunnon päivitys on hiipunut pariin otteeseen tässä näin, sillä itse en kuitenkaan osaa laskea tuota sarjisentryä kunnon merkinnäksi. Ei vaan toimi. Kyseinen merkintä oli ja ei ollut hauskaa piirtää. Aloitin sen totta kai hyvin innostuneena mutta jo loppua kohti pakotin itseni. Ei olisi yhtään huvittanut piirtää sitä loppuun. Mietin kyllä että miten jaksoin joskus pitää jotain sarjisblogin tapaista yllä, huh. En osaa säilöä kuvia laatikoihin ja joko piirrän liian tarkasti ja menetän hermoni tai sitten sutaisen ja olen hyvin, hyvin, tyytymätön lopputulokseen. Siksi taidankin pidättäytyä niin sanotusti "kunnon" piirroksien parissa. Niiden kanssa ainakin saan vamoilla niin kauan kuin haluan. Ja huomasin myös tuossa sarjisentryssä sen, että se on varmaan vasta toinen merkintä tässä blogissa jossa mainitsen nimiä - ja paljon!

Olen tässä viimeisen viikon ollut kauheassa flunssassa ja tosiaan viime viikolla ja sen lopussa en saanut mitään aikaiseksi. Olin tosiaan niin järjettömässä tokkurassa että kykenin lähinnä makaamaan sohvalla ja katsomaan Muumilaakson tarinoita, hörppien tietenkin kuumaa mustaherukkamehua. Viikonlopun aikana kurkkukipu pahentui, vaikka nyt ei olekaan enää niin tukkoinen olo, joten menin tänään taistelemaan yleiselle taas seuraavasta sairauslomatodistuksesta. Sain tämän ja huomisen, joten katsotaan mitä teen keskiviikkoaamuna. Menenkö töihin vai olenko vielä niin kipeä että jään kotiin. Veikkaan jälkimmäistä. En vain yksinkertaisesti pysty käsittämään että miksei voi saman tien antaa koko viikkoa sairauslomaa jos on kipeänä? Kun niin kovasti valitetaan sitä että julkiset lääkärin päivystykset on jumissa. Nyt pitää taas mennä kuormittamaan keskiviikkona palveluja jotka minulle kuuluvat.

Olen itse asiassa kyllä nauttinut kotona olemisesta ja on ollut mukavaa kun muutamat ystävät ovat tulleet käymään moikkaamassa. Oli ehkä vähän outoa olla viikonloppuna ihan täysin limulinjalla, kun muutama kaveri tuli tänne viettämään aikaa ja juomaan kaljojaan. Onneksi olin sen verran kipeä, että ei edes pahemmin tehnyt mieli nostaa kuppia. Ja tässä sulhasen kanssa tosiaan pienten vastoinkäymisten jälkeen päätettiin että hän pitää tipatonta Halloweeniin asti ja minä juon tässä yhden kerran sitten kun haluan juhlia ja sitten vasta seuraavan kerran Halloweenina.

Muita mukavia vastoinkäymisiä tuli myös eilen sulhaseni kanssa. Olen tässä Porvoon reissun tehtyäni jälkeen miettinyt, että haluaisin ostaa mummini ja vaarini (äidin puolelta) mökin Porista. Vaari siirtyi ajassa iäisyyteen tuossa puolisen vuotta sitten - mummi vuonna 2002 - ja mökkiä ei kukaan sukulainen päässyt ostamaan. Olin vaarini hautajaisten jälkeen hyvin turhautunut siihen, että mökki, paikka, jossa olin viettänyt lapsuuteni parhaimmat päivät muuttuisi paikaksi jonne en enää ikinä voisi mennä ja siitä syntyi halu saada paikka itselleni, hinnalla millä hyvänsä! Olin jo ihan valmis menemään ottamaan lainaa, mutta ensin piti tietysti puhua sulhaselle tästä ideasta - ja mikä viisainta, soittaa myös äidille mikä oli kyseisen mökin tilanne. Puhuin siitä sitten ensin sulhaselleni innostuneena ja hyvin ymmärrettävästi hän järkyttyi. Varsinkin siitä että ehdotin ottavani lainan aivan yksinäni, ettei hänen tarvitsisi osallistua ja siitähän voi nyt ymmärtää vaikka mitä. Sitten soitin äidilleni ja kyselin paikasta. Valitettavasti (oikeastaan onnekseni) paikka oltiinkin myyty jo jollekin vanhalle pariskunnalle. Olin totta kai pettynyt hetken aikaa, kunnes äitini myönsi ettei hän olisi antanut minun ostaa paikkaa. Mökki on kuulemma kuitenkin niin huonossa kunnossa ja siinä olisi pitänyt miettiä vaikka mitä suuria menoja ja paperitöitä. Ehkä siis parempi etten ota elämäni ensimmäistä asuntolainaa ostaakseni vanhaa, remppaa tarvitsevaa mummonmökkiä.

Ja tottahan se on, ei se varmasti olisi enää ollut samanlainen kuin ennen. Mummi ja vaari ovat jo poissa ja tajusin näillä ideoillani hapuilevani menneisyyttä, jota en voi saada takaisin. En ehkä ikinä enää voi mennä sen mökin pihaan, juoksennella sen nurmikolla, lokoilla keinussa ja syödä salaa mummin viinimarjoja ja karviaisia. Mutta ainakin voin aina sulkea silmäni ja muistaa ne hetket kun tein niin ja kukaan ei ole viemässä niitä minulta pois.

Sitä paitsi, taivas ei kuitenkaan olisi ollut enää yhtä sininen kuin silloin.

Sarjisblogit 4-EVAH

2010-09-22T16:09:00.001+03:00

Tämäkin entry vähän myöhässä. En siis ala sarjisblogeilemaan uudelleen, mutta kuten eka kuva antaa ymmärtää; Sarjisfestarien kunniaksi tämä entry on piirretty.
Ulpukan ylösnoussut sarjiskuvaentry NOW IN LEGO-VISION!

Noloa piirsin Peutan kirjoittamassa vasemmalla kädellään, vaikkei tyttö taida olla vasenkätinen, vai onko?

Päivän Asu #4

2010-09-13T22:48:00.003+03:00

Perjantai 10.09.2010 Päivän Asu. Vain yksi kuva tällä kertaa, mutta nauttikaa tissiherusta. Uusi tukka, uudet venytyskorut, uusi tyyli.

Takki Nahka Albert
Laukku Morticia
Kauluspaita UFF tai Fida
Kynähame UFF
Kengät Second Hand
Vyö CityMarket

Me lapsenmieliset.

2010-09-06T09:55:00.000+03:00

Kävin tässä viime viikolla katsomassa Toy Story 3:sen 12 vuotiaan pikkuveljeni kanssa ja suosittelen sitä kaikille kavereilleni. Varsinkin niille jotka ovat pienempinä nähneet aivan ensimmäisen Toy Storyn tai tykkäävät animaatioista. (Myös suomenkielinen dubbaus oli onnistunut ja siinä oli kaikki samat vanhat ääninäyttelijät, joka on minulle tärkeää, vihaan muuttuvia ääniä kesken elokuvien osien.) Sen elokuvan jälkeen tuli tosiaan sellainen olo että olisi halunnut mennä kaivamaan kaikki vanhat lelunsa kellarin uumenista ja halia niitä syvään. Noh, myönnän että otin vanhan hiiripehmoleluni kaapista ja annoin sille näkyvän paikan olohuoneen hyllyltä. Kyseinen hiiripehmolelu on ostettu Amerikasta, Floridasta kun asuimme siellä ollessani jotain alle 6 vuotta. Muistot siis Floridasta ovat hyvin utuisia ja hataroita, mutta joitakin pikku juttuja muistan. Kuten sen kun sain tämän kyseisen pehmolelun. Tarkalleen en muista oliko silloin joulu, koska hiiripehmolelulla jouluaiheinen haalari päällä, mutta muistan sen että rakastuin pehmoleluun heti. En keksinyt sille itse nimeä vielä silloin ja muistan kuinka isäni heitti lonkalta että jos se vaikka olisi Hiirulainen, ihan yksinkertaisesti. Ja niin Hiirulainen tuli elämääni.

Siitä päivästä asti Hiirulainen oli ehdottomasti lempparini. Mitkään pimeät huoneet tai öiden tuomat pelot jostain möröistä maatessani pienenä vuoteessa eivät olleet mitään, kun pidin Hiirulaista kainalossani. Aika pitkälti nukuin sen vieressä varmaan 11-12 vuotiaaseen asti. Sen jälkeen Hiirulainen pysyi kauniisti pedatun sängyn päällä, mutta ei päässyt kainaloon enää niin usein ja loppujen lopuksi vielä harvemmin ja sitten jostain syystä eräänä päivänä sen paikaksi tuli kaappi. En ikinä vienyt Hiirulaista laatikossa tai säkissä kellariin muiden turhien romppeiden kanssa. Vaikka en ehkä pitänyt sitä esillä, se oli yleensä aina paikallaan vaatekaapin ylimmällä hyllyllä. En voi kuvailla sitä tunnetta kun kerran luulin hukanneeni Hiirulaisen. Olin tuolloin 19 ja muuttamassa väliaikaisesti takaisin kotiin. En löytänyt Hiirulaista mistään, kunnes pikkusiskoni kertoi että olin tuonut sen jo aikaisemmin vanhemmilleni ja se lepäili hänen kirjahyllynsä päällä nukkejen kanssa. Ja siitä asti olen taas pitänyt huolen että tiedän tasan tarkkaan missä Hiirulainen on.

Muita lapsuuden aikaisia leluja minulla ei hirveästi olekaan. Omat vanhat Barbie nukkeni minulla on vielä tallella. Ne ovat kauniisti laatikossa rivissä ja laatikossa on lappu jonka teimme ystättäreni kanssa. "Lopetimme leikkimisen tänään..." ja päivämäärät. Leikin Barbeilla vielä 12 vuotiaana, koska minulla oli hyvä ystävä jonka kanssa leikkiä. Tosin leikkimme ei enää olleet ehkä ihan perinteisiä, vaan viimeiset kaksi vuotta tuosta hyvästä ajasta muokkasimme Barbeista aika omanlaisiamme. Tykkäsimme kummatkin Playstation ykkösen peleistä ja varsinkin sellaisesta kaksintaistelupelistä kuin Toshinden 3. Pikkuhiljaa Barbiemme alkoivat näyttää tietyiltä hahmoilta kyseisestä pelistä - tai jostain muusta - ja taistelut eivät tapahtuneet aina ruudulla ohjaimien avustuksella. Kun sitten kuudesluokka saapui loppuaan ja piti mennä ylä-asteelle, teimme ystävättäreni kanssa haikean sopimuksen ja pistimme nukkemme laatikkoon. Siellä ne ovat olleet siitä asti.

Yksi asia mitä en nykyään ymmärrä on se miksi lapsien pitää aikuistua niin kauhean nopeasti? Tai että miksi siihen karmeaan teini-ikään pitää kiirehtiä? Tuntuu ettei leluilla, nukeilla, autoilla - millä tahansa - leikitä enää tyyliin toisen tai kolmannen luokan jälkeeen. Nelosluokkalaisilla ja varsinkin vitosluokkalaisilla usein näkee jo sen verran pakkelia naamassa että aika varmasti lähikaupan Lumene ständi on pöllitty tyhjäksi. Ja ne vaatteet. Pitääkö 12 vuotiaiden tosiaan pukeutua kiristäviin farkkuihin ja tiukkoihin toppeihin tai ylipäätänsä ostaa jo jotain pikku-pikku-pikkareita ja pitsisiä rintsikoita?

Totta kai itsekin muistan että jo viidennellä luokalla sitä käytti enemmän silmää pukeutumiseen ja jo kuudennella luokalla, mutta se oli enemmänkin "oi tämä on kiva paita" tai "meidän luokan Niinallakin on housuhame, mäkin haluan" menoa, kuin sitä että olisi pitänyt näyttää jotenkin seksikkäältä tmv. Tai itseään vanhemmalta. Aikuisena olemisessa ei ole mitään kivaa. Tai on, mutta siinä enemmän huonoa kuin hyvää. Voin ainakin rehellisesti sanoa että minua häiritsi se, että kun mentiin ylä-asteelle niin piti olla jotenkin paljon aikuisempi. En olisi todellakaan halunnut kiirehtiä ja onneksi en koskaan kiirehtinytkään niin paljoa. Rupesin oikeastaan välittämään ulkonäöstäni vasta kahdeksannella luokalla ja meikkamaan aloin vasta yhdeksännen luokan lopulla. Ja sekin oli niin kauheaa ernuilu aikaa, että jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt pistää se kaikkien suoltama paska vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja antaa olla vaan. Mutta, teini-ikä, me kaikki rakastamme sitä aikaa niiiin paljon.

Onneksi kuitenkin sain vielä pitkään olla leikkitoverina pikkusiskolleni - tosin hän ei koskaan leikkinyt 12 vuotiaaksi - ja vielä pidempään leikkitoverina pikkuveljelleni. Pelailen oikeastaan pikkuveljeni kanssa paljonkin pelejä, mutta mikään ei ole sen parempaa kuin lähteä kesäisin seikkailemaan metsään. Silloin ei tarvitse välittää muusta maailmasta, ihmisistä tai mistään. Meillä naksahtaa pikkuveljen kanssa mielikuvitukset niin hyvin yhteen että seikkailut on lähestulkoon aina eeppisiä.

En kiellä sitä. Olen addiktoitunut eskapismiin.

Turku.

2010-08-30T17:58:00.000+03:00

Olen maailman surkein ihminen reissaamaan minnekään kauas. Kun olen varoissani, elättelen toiveita kaikille kaukana asuville ystävilleni että nyt tulen käymään. Yleensä kyllä pääkaupunkiseudulla asuminen ja yleisesti vaan sekin että olen vähän huono rahan käsittelyssäni vie yleensä siihen että harvemmin sitten oikeastaan pääsen lähtemään mihinkään. Nyt otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, pistin heti edellisestä tilistä rahaa reippaasti sivuun ja reissasin viime lauantaina, 28.08. Turkuun ystävättäreni synttäri-tupareille.

Fiksusti ajattelin että menen aikaisella junalla ja olinkin jo kahden maissa Turussa ja ystävättäreni tuli heti vastaan asemalle miehensä kaverin kanssa. Saatiin autokyyti tältä äsken mainitulta herralta ja suunnattiin ystävättären ja hänen miekkosensa asunnolle sitten. Hetken aikaa hengailtiin, käytiin kaupassa, söin maailman parhainta kasvispizzaa ja sitten aloin pikkuhiljaa nostaa kuppia, vaikka ihmisiä alkoi valua paikalle vasta seitsemän, kahdeksan aikaan ja bileet olivat virallisesti alkaneet viideltä. Onneksi Rock Bandin pelaaminen oli kivaa.

Paikalle tupsahtikin sitten ihan yhtäkkiä kauheasti jengiä ja yritin olla tosi sosiaalinen, avoin ja mingle koko ajan porukkoihin. Kyllä ainakin tulin hyvin ihmisten kanssa toimeen ja pari ystävättären kaveria ainakin ihan kuulleni kehui että olen hyvä tyyppi. (Tosin sain pieniä angsteja siitä että olin huoneen isoin tyttö, mutta yritin vain keskittyä pitämään hauskaa.) Sain jopa yhden uuden kaverin, kivan tummaanpukeutuvan tytön ja vaihdettiin numeroita siltä varalta jos vaikka joskus satutaan samalle keikalle Helsinkiin.

Vedin juomisen yllättäen vähän överiksi. En sammunut tai oksentanut, mutta olin pitkin iltaa sellaisessa... tuiskeessa että pois alta. Kun sitten bilepaikalla kello tuli kymmenen ja ystävättäreni oli tosi tarkka hiljaisuudesta, lähdimme lähellä olevaan Pietro Pubiin. Siellä sitten innostuin - jo muutaman Rock Band biisin laulettuani kämpillä - karaokesta. Ajattelin että olen tänä kesänä (onhan jo vähän syksyisää) tehnyt kaikkea mitä ennen en ole, kuten pilkkonut puita, lämmittänyt saunan, melkein päässyt ratsastamaan ponilla, rakentanut avustuksella baaritiskin, joten ajattelin että nyt laulan kunnolla karaokea! Vetäisin sitten ensimmäiseksi Kaija Koo'n Tinakenkätytön, toiseksi Janne Hurmeen Kirjeen (jota olen aina halunnut päästä laulamaan ja olin ihan ikionnellinen) ja kun kerran pääsin vauhtiin niin vielä Rauli Badding Somerjoen Paratiisin (olisin halunnut sen sijaan laulaa Vicky Rostin Sata Salamaa, mutta sitä ei jostain syystä ollut listassa) ja vielä lopuksi Meiju Suvaksen Pure Mua. Että oli mahtavaa! (Nyt jälkeen päin rupesin miettimään että miksen laulanut vaikka Baddingin sijasta Ressu Redfordia jota osaan paremmin ja tuntuu aina kauhealta raiskata joku ihana Baddingin biisi omalla äänellä, haha.)

(Hienoa, onnistuin julkaisemaan tämän tekstin kesken kaiken ja nyt menin ihan lukkoon että mitä minun piti vielä kirjoittaa.) Mutta muuten reissu oli aivan mahtava, vaikka en loppujen lopuksi ihan kauheasti ehtinyt hengailemaan ystävättären kanssa kahdestaan, varsinkin kun sunnuntaina oli ultimaattinen jumitusdarra.

Nyt vain jostain syystä haluan koko ajan reissuun.

Aatteet on mun vaatteet.

2010-08-10T10:24:00.000+03:00

Kyseisen merkinnän otsikko ei ehkä sinänsä sovi seuraavaksi käsiteltävään aiheeseen, koska vaatteeni eivät sinänsä ole aatteeni. Ei ainakaan siinä mielessä minkälaisena muut ihmiset minut näkevät. Yleensä minut lokeroidaan gootiksi tai jopa joissakin tapauksissa hevariksi. (Tai ainakin minulta usein kysytään kuuntelenko heviä sen sijaan että minulta kysyttäisiin kuuntelenko rockia.) Halusin joka tapauksessa käydä vähän läpi tässä omaa tyyliäni joka on viime aikoina alkanut tekemään lapsen askelia johonkin uuteen suuntaan.

Tosiaan, olen itsekin pitänyt itseäni goottina hirveän pitkän aikaa, enemmän tai vähemmän. Joskus sanoin että olen minä - ja olenhan - mutta kohdattakoon se fakta että kaikilta kauniilta goottimimmeiltä saan eniten inspiraatiota omaan pukeutumiseeni. Ystävät tietävätkin jo monen vuoden takaa kuinka jollain tapaa yritin jotain deathrockin tapaista tyyliä itselleni, mutta en vain ole onnistunut siinä koskaan niin upeasti kuin ne hyvin monet joiden kuvia tuli katseltua/tulen katselemaan. (Otetaanpa vaikka hyvänä esimerkkinä RazorCandi vaikka kyseinein kimuli on aika varmasti suomalaisen deathrock skenen mustalla listalla.) Ja loppujen lopuksi se ei edes tuntunut omalta. Toki tykkäsin ulkoisesti siitä tyylistä - ja tykkään vieläkin - mutta omalta osaltani se jäi vain siihen pukeutumiseen. Lievästi siltä näyttävään pukeutumiseen. Kohdataan tosi asioita jälleen kerran, tykkään hyvin harvasta goottimusiikista, saatika sitten sellaisesta joka pitäisi vielä luokitella deathrockiksi.

Olen ollut viime vuosien aikana irokeesiä kantava ja mustiin meikkeihin ja jonkinlaisiin goottivermeisiin pukeutuva nuori nainen ja tuntenut itseni niin yksilölliseksi. Sitten tässä kuukausi tai toinen sitten kävelin Helsingissä ja kokonaisen päivän aikana näin kolme aivan itseni kaltaista lyyliä. Irokeesi, ehkä otsis, ehkä kuidut, septum lävistys, snakebites lävistykset tai kummatkin, piirretyt kulmat. Olo sillä hetkellä oli välinpitämätön mutta päivä jäi silti kummittelemaan taka-alalle. Kuin automaattisesti päätin alkaa kasvattamaan kulmiani takaisin ja laitattaa sellaiset kuidut päähän, joilla saan sivukaljuni piiloon. Viime aikoina olen myös harkinnut naamalävistyksien pois ottamista. Tajusin itse vasta hetki sitten kuinka tuo päivä olikin alkanut vaikuttaa käsitykseeni siitä etten tosiaankaan ole mikään uniikki lumihiutale. Korjaan tähän väliin etten tosiaan koskaan aiemmin pitänyt itseäni täysin erilaisena ja yksilöllisenä, mutta viihdyin tyylissäni ja tunsin olevani siinä se "oma itseni".

Tähän väliin alan pelastamaan itseäni sellaisilta kommenteilta jotka yleensä menevät suuntaan: "Aiotsä sit alkaa ihan tavikseks??" En. Aion edelleen nauttia mustista vaatteistani ja pukeutua niihin yhtä tyytyväisin mielin kuin aina ennenkin - haluan (ja tarvitsen) jopa uuden korsetin itselleni!

Juttu onkin siinä että vaikka aion pitäytyä ihanissa mustissa helmoissani, niin olen alkanut enemmän ihailla ns. klassista goottityyliä. Tällä hetkellä suurin esikuvani on varmastikin Maila Nurmi Vampirana. Sitten olen höystänyt intoani sen kaltaisten naisten ihannoinnilla kuin Bettie Page ja Tura Satana. (Elvira on myös lapsuuteni rakkaus, mutta tuntuu vähän nololta nykyään. Silti tykkään!) Olen jotenkin halunnut alkaa liikuttaa tyyliäni jonkinlaiseen vanhaan goottityyliin. Haluan olkapäät paljastavia paitoja, kapeita pitkiä hameita ja leveitä vöitä ja korkokenkiä. Haluan mustan pitkän tukan otsatukalla - jonka toisaalta jo omistan kiitos hiuskuitujen - ja maalata huuleni tummanpunaisella. Eikä se kuulosta minusta ollenkaan pahalta.

Mitä noihin aatteisiin tulee mistä tämän merkinnän alussa mainitsin, niin en ole ikinä oikeastaan ajatellut vaatetusani aatteinani. Mitä aatteita gooteilla on? Meitä on niin moneksi. Gooteistä yleensäkin mainitaan, ettei meillä ole sinänsä mitään aatteita, vaan yhdistävä tekijä toisten goottien kanssa on musiikki ja pukeutuminen. Tai että goottien aate perustuu enemmänkin estetiikkaan. Esimerkiksi se että on punkkari tai hippi, niin aatteet tuntuu jotenkin niin paljon selvemmiltä - varsinkin ulkopuolisen silmin - vaikka nekin varmasti vaihtelevat ja ovat jokaisen henkilön itselleen muokkaamia. Olen aina jotenkin omaksunut että goottina ei tarvitse seurata mitään tiettyjä aatteita, vaan voi luoda omat aatteensa. Minusta Wikipediassa tämä on mainittu hyvin.

Sitten musiikista sen verran - vaikka tuossa jo vähän siitä mainitsikin - on se että en tosiaan kuuntele mitään goottimusiikkia. Tykkään kaikista eniten rockista. Eikä sen tarvitse nimenomaan olla goottirockia, vaan kunnon rock menee. Toki tykkään jostain bändeistä, jotka voi luokitella goottimusiikiksi, mutta ainoa sellainen aito mitä nyt mieleen tulee on varmaan Siouxsie & The Banshees. (Eikä sekään mene ihan heti musiikki suunnan "gootti" alapuolelle.) Sen bändin levyjä voisin kuluttaa vaikka maailman tappiin kyllästymättä. Ja onhan noita random biisejä joltain goottibändeiltä, mitä on tullut kuunneltua ja hyllyssä on Bauhausin ja Christian Deathin levytkin. Voinpa suoraan sanoa että eivät oikein koskaan iskeneet. Mutta viimeisimmät ihastukseni on esimerkiksi Hellcity Punks ja Vanity Ink. Kun keikoilla rock alkaa soimaan ja bändi vetää parastaan, en vaan voi pysyä aloillani vaan on pakko heiluttaa lantiota ja hyppiä ja ehkä vähän riehua. Musiikki on parasta huumetta.

Taisin kuitenkin tehdä jo pointtini. Lopetan tähän ennen kuin alan jaarittelemaan turhan paljon.

Asunto #1

2010-08-05T20:09:00.000+03:00

Ajattelin että kun tässä sulhaseni kanssa päätettiin pistää olohuone kokonaan uusiksi niin tässä kuvia ihmisille. Ystäville, jotka eivät ole sitä vielä nähneet ja niille tuntemattomille joille ihan vaan haluan esitellä upeaa pikku luukkuamme. Olkaa hyvät.

Eteinen. Sulhaseni kitara ja ihana "Kotini on linnani" ovimatto. Ylhäällä myös pieni naamio kokoelmani. Kokoelmasta puuttuu Englannista ostettu Phantom of the Opera naamio, joka lepää laatikossaan punaisessa satiinissa odottamassa hyllypaikkaa makkarista.

Olkkari eteisestä katsttuna. Taustalla parveke josta otan kuvia myöhemmin.

Olkkari keittiöstä päin. Uusi tv-taso, hylly ja juliste. Rakastan isolla R:llä. Johtoja on aika paljon mutta ainakaan ne eivät ole jaloissa. Taide on Greg Hildebrandtia. Oven takana makkari, josta en ottanut kuvia koska siellä on tällä hetkellä "vanhan" olkkarin ylimääräiset tavarat.

Olkkari sohvan takaa, vasemmasta reunasta alkaa jo jääkaappi jossa ihana pieni keittiökomeromme on. Olkkarissa on myös minun tietokonenurkkani - sulhasen on makkarissa. Uusin asiahan olkkarissamme on ta-daa baaritiski! Teimme sen yhdessä sulhaseni ja sulhaseni isän kanssa ja se on kunnon puusta tehty ja itse maalattu. (En muuten olisi uskonut että mustaa maalia on niinkin hankala hankkia kuin tässä tapauksessa, argh.) Toinen juliste edelleen Hildebrandtia ja toinen random leffajuliste, joka oli ainoa joka sopi Hildebrandtin tyttöjen kanssa.

Lähikuva baaritiskistä. Taustalla Peutan taidetta!

Baaritiskin kantava kaappi, tai ainakin toinen niistä. Hyllyt suunniteltiin sen verran korkeiksi että niihin mahtuu sekä erikokoisia laseja että pulloja. Jokaisen hyllyn katossa on ledivalot. Mm, giniä ja tequilaa. Lattialla Janin vahvari ja musakansiot.

Keittiö. Jotta asunto ei tähän mennessä kuvien perusteella tuntuisi mukamas liian suurelta, niin vasemman reunan seinä on se jolla on peilit eteisestä otetussa kuvassa. Uutta keittiössä on oikeastaan vasemmalla oleva iso lipasto. Lipasto kuului oikeasti "makuuhuone" osastoon, mutta oli täydellisen korkuinen ja mittainen meidän komeroomme johon tarvittiin epätoivosesti lisää kaappitilaa.

Toinen kuva keittiöstä ja matkamuistotauluistamme joita sulhaseni tykkää tehdä. Keskellä oleva suuri taulu on hänen Japanin matkastaan ennen kuin olimme yhdessä, reunassa pieni valkoisissa kehyksissä on Lontoon matkastamme vuonna 2008 ja vasemassa reunassa alhaalla muistotaulu Hit The Stage tapahtumasta johon osallistuimme 2009 ja jonka voitimme ystäviemme kanssa. Sen yläpuolella tämän vuoden RuisRockista tehty Ozzy taulu, jonka sulhaseni halusi tehdä itselleen, se suurempi Ozzy fani kun tässä suhteessa on. (Fun fact; Ozzylla on "hikinauha" leikattuna Evianin vesipullosta. Evianin vesipullosta jonka hän heitti yleisöön ja jonka sulhaseni sai kiinni.)

Siinä kaikki kuvat tällä hetkellä. Ja ei, en siivonnut kuvien takia, meillä on aina noin siistiä koska olen vähän... neuroottinen sen suhteen. Kuvia makuuhuoneesta, parvekkeesta ja kylpyhuoneesta myöhemmin!

QMUUS.

2010-07-15T19:42:00.000+03:00

Voisin tietysti aloittaa tämän merkinnän valittelemalla siitä kuinka en ole saanut aikaiseksi päivittää, mutta koska periaatteessa koko ajan teen niin, voin siis siirtyä suoraan syihin. Ensimmäisenä tämä helvetin kuumuus. Olen ollut täysin kykenemätön mihinkään hyödylliseen ja kun jotain hyödyllistä on pitänyt tehdä on sekin ollut suuren ponnistelun takana. Mutta kuulumisiani.

Loma alkoi virallisesti viime viikon perjantaina ja samana päivänä lähdettiin sulhaseni ja kahden ystävättäreni kanssa kohti Turkua ja RuisRockia. Tarkoituksena mennä antamaan kannatuksemme suurta ja mahtavaa Ozzy Osbournea varten. RuisRockissa oli ihan kivaa, en jaksanut käydä katsomassa mitään bändejä erityisesti mutta ystävättäret kiertelivät. Nautin peräti yhden siiderin anniskelualueella kiitos festarihintojen. Ozzy oli vielä illan viimeinen esiintyjä joten välillä aika tuntui pitkältä. Lopulta sitten kello läheni sen verran iltaa että päästin odottelemaan eturiviin Ozzya. Tai no, sulhaseni pääsi ihan eturiviin ja minä hänen ja erään pojan väliin lopulta toiseen riviin, mutta hyvin näin. Keikka oli aivan mainio muutamista häiriötekijöistä huolimatta. Sulhaseni oli ihanan täpinöissään, hänhän se tässä suhteessa on se suurempi Ozzy fani aina ollutkin.

Onnellinen sulhanen pienen kundin vasemmalla puolella. Ozzy oli juuri ampunut meitä rakkaudellaan ja jos katsotte oikein tarkkaan saatatte huomata vaahdon peitossa olevan käden keskellä olevan pienen kundin kyynärpään alla. Se on minun, pidin tuosta kaiteesta kiinni hengelläni välillä. Tämä kuva on RuisRockin omilta virallisilta sivuilta, löydätte lisää kuvia tästä linkistä.

Tämä alkanut lomaviikko onko sitten mennyt enemmän sisätiloissa. Olen pitänyt pikkuveljestä huolta kun kaikilla muilla on ollut töitä ja ollaan pelattu sisätiloissa ja tänään käytiin katsomassa uusin Shrek. Huomenna olisi tarkoitus viedä pikkuveli Tropicarioon. Jota odotan itsekin innolla koska liskot ja käärmeet on aika ihania. Lauantai meneekin viettäessä ystävättären synttäreitä.

Lomaa tuntuu olevan nyt vielä niin paljon jäljellä, vielä kolme viikkoa tämän jälkeen, ja en edes tiedä mihin kaikkeen kuluttaa tuo aika. Autuaan ihanaa, tätä olen kaivannutkin. Haluaisin mennä käymään Turussa ja Porissa katsomassa kavereita, mutta miksi juna/bussiliput maksavat niin hemmetisti? Välillä olisi todella kätevää tosiaan omistaa se ajokortti ja auto, mutta minkäs teet. Saisinkohan jotenkin yhdistettyä nuo kaksi reissua, hm...

Ei näin.

2010-06-23T05:58:00.000+03:00

Jos jotain vihaan aivan jumalattomasti, on se että joutuu soittamaan lääkäriaikoja ja ilmoittamaan olevansa sairaana. Ja vielä varsinkin sellaisina aikoina kun on tulossa pyhät, tällä kertaa tietenkin Juhannus.

Olen siis viimeinkin saanut ensimmäisen ihka oikean työvammani. Kyseessä äitini ja jopa pomoni mielestä saattaisi olla jännetuppitulehdus. Käsivarteni on tässä jo jonkin aikaa tykännyt puutua öisin, vaikka ainakin olen herännyt selältäni enkä mielestäni ole erityisemmin nukkunut sen päällä. Nyt on kolmas viikko työpaikan perussiivouksista meneillään. Itsestäni tuntuu ettei tämä käsi oireillut niin pahasti tuossa kahden viikon aikana, koska meillä oli omassa työpisteessäni sen verran helppoa eikä tarvinnut niin paljon "jynssätä". Nyt olen ollut peräti kaksi päivää toisessa työpisteessä jossa on perussiivouksia pitänyt tehdä niin sanotusti vanhan mallin mukaan. Eilen esimerkiksi jynssäsimme putkessa viiden - vai oliko jopa kuuden - luokkahuoneen pulpetit ja tuolit, plus muut kalusteet jos oli. Sitten käsi päätti puutua heti sen jälkeen. Sitten myöhemmin kotona kun otin päikkärit. Ja vielä uudelleen tässä yöllä autuaasti nukkuessani ja herätessäni taas tuossa kolmen aikaan yöllä siihen etten jaksa nostaa koko käsivartta kunnolla. Ihanaa, sanoisinko. Kaikista pahin kohta on ranteeni, johon jännetuppitulehdus yleensä tulee, se on ihan turvonnut ja en edes siedä sen vääntelemistä jos ei ole aivan pakko. Kaikella kauhulla odotan sitä jos tämä pitää leikata. On meinaa leikattu ranteet äidiltäni ja isoäidiltäni. Ja pomoltani, onneksi hän oli tosi ymmärtäväinen. (Leikkaus ei meinaa sitä että minulta viedään käsi ranteesta alaspäin, vaan kuulemma että ranne avataan ja sitten jotain jänteitä "levitetään" tai ns. "laitetaan paikoilleen" kun ne ovat pingottuneet.)

Mutta moni teistä voi varmasti ymmärtää että menin aika shokkiin eilen jutellessani äidilleni näistä vaivoista ja kun hän heti sanoi että minun pitää mennä lääkäriin asap. Kyseessä on kuitenkin oikea käteni, käsi jolla piirrän ja jolla haaveilen jonain päivänä tekeväni tatuointeja. Joten paskat siitä jos tulee sanomista, minähän hoidan tämän kuntoon nyt saman tien enkä vasta myöhemmin. En todellakaan ala riskeeraamaan sitä että tämä saattaisi vaikuttaa jonain päivänä siihen ainoaan asiaan jota mielestäni osaan tehdä parhaiten.

No mutta, sellaista minulle tässä tällä hetkellä. Olen tässä viime aikoina löytänyt jälleen World of Warcraftin ihmeellisen maailman ja viimeinkin innostunut kyseisessä pelissä pelaamaan Blood Elf'llä. (Tulen selvästi vähän jäljessä, koska periaatteessa hyödynnän nyt vasta kaikista eniten Burning Crusade lisäriä, hehe.)

Ketuttaa vähän kun haluaisin hirveästi piirtää, mutta en löydä mitään inspiraatiota. Olen tuhraillut muutamia suttuja, yrittänyt piirrellä kaverien suunnittelemia tatskaideoita ja yrittänyt aloittaa sitä tatskaportfoliotani, mutta ei siitä ole tullut mitään. Minun piirtämisintoni menee nykyisin kutakuinkin niin että näen hienon kuvan, olen ihan että ooh-la-laa, piirrän jonkun yhden hienon kuvan ja sitten en piirrä mitään pariin, kolmeen kuukauteen. Haluan piirtää enemmän, sillä pää räjähtää ideoista mutta aikaansaannos paperilla ei vaan koskaan tyydytä. Turhauttavaa tämäkin.

Ehkä kestän. On joka tapauksessa hyvä viikonloppu tiedossa. Tänään ystävättären kanssa katsomaan Iron Man 2, huomenna samaisen ystävättären synttäreitä viettämään ja ainakin vähän rämyämään Heavy Corneriin ja perjantaina toisen ystävättären luokse kohti Porvoota ja Askolaa viettämään vähän jussia. Nyt kun vain hoidan tämän päivän lääkärikäynnin pois alta niin all is peachy.

No rhythm, only blues.

2010-06-11T18:06:00.000+03:00

Olen ehdottomasti sitä mieltä että sulhaseni on saatava parempi työpaikka ja mieluiten mahdollisimman pian. Ensiksi asiaan vaikuttaa se, ettei hän itsekään tykkää olla kyseissä paikassa töissä ja toisekseen se, että työviikko on tiistaista lauantaihin ja vielä iltavuoroa kahdestatoista kahdeksaan tai yhdestä yhdeksään.

Oma päivä ja varsinkin unirytmini menee siinä järjestyksessä että yleensä olen täysin tööt jo kymmeneltä illalla. Menenhän aamukuudeksi töihin ja herään jo puoli viideltä. (Koska haluan syödä ja meikata rauhassa ja mielestäni töissä pitää näyttää asialliselta.) Joka tapauksessa, nyt kun olen ollut hieman rahaton ja olen viettänyt aikaa töiden jälkeen lähinnä ihan vaan kotona niin pahaksi uudeksi rytmikseni on tullut se, että kahden jälkeen töistä saavuttuani menen muutaman tunnin päiväunille - kyllä, muutaman tunnin, minusta tulee vain älyttömän kärttyinen jos yritän jotain puolentunnin unia ottaa - ja sitten teen ruuan ja odottelen sulhastani kotiin, jotta voin viettää aikaa hänen kanssaan.

Tämä rytmi ei sovi! Kahden viikon - vai jopa jo pidemmän ajan - jälkeen alan olemaan kyllästynyt. En pidä yhtään siitä että väsähdän kahden aikoihin päivällä ja päivä menee hukkaan ja oikeastaan olen vain enemmän väsynyt kuin pirteä. En saa mitään aikaan, ellen saa jotain hullua siivousintoa joskus yhdeksän aikaan illalla. Toivottavasti sulhasein saisi pian jotain muita töitä tai sitten minun henkilökohtaisesti pitää vain ottaa normaali oma rytmini takaisin, koska ei tästä tule mitään. Se tietää vähemmän aikaa hänen kanssaan, mutta.

Noh, ehkä vähän iloisempiin asioihin... Tai ehkei vielä sittenkään. Meinasin jo alkaa vouhkaamaan siitä kuinka paljon haluan päästä shoppailemaan pitkästä aikaa. Shoppailuhan minulle on lähinnä kaupoissa ravaamista ja koska - onneksi - olen yleensä niin nirso, niin mukaan ei yleensä lähde paljon mitään. Jos menen shoppailemaan, olen itse asiassa tiiraillut monet lempikauppani sivut jo läpi ja miettinyt että mitä haluan sieltä ostaa. Mutta rahalla ei ole tullut iloittua sitten toogabileitteni jälkeen. Viimeiset euroset hävisivät niiden bileiden jälkeen aika tiuhasti ja suurin syy rahojeni häviämiseen on itse asiassa se paha, paha alkoholi. En tosiaankaan osaa sanoa milloin viimeksi - jos koskaan! - minulla on ollut tällaista ryyppäysputkea. Joka viikonloppu, mieluiten kumpanakin päivänä. Itse asiassa jopa yhtenä torstaina ja yhtenä sunnuntaina. Eli siis, join rahani. Kulutusrahani, jos tarkkoja ollaan. Sen verran natsi olen rahoistani että maksan aina heti tilipäivänä kaiken mahdollisen pois ja teen itselleni budjetit ruuan, yleisen kuluttamisen ja säästöjen suhteen. Mutta tosiaan, näin asian laita nyt vain on. Jälkeen päin harmittaa. Toisin sanoen olen kietaissut kurkustani alas sellaiset päälle parisen sataa euroa ja olo ei ole millään lailla ylpeä. Jos jotain hyvää niin onpahan ollut pirun hauskaa!

Mutta shoppailusta jatkaen mun pitää ottaa aiheeksi eräs muotiin liittyvä asia. Tai enemmän ja vähemmän "muotiin". Rakkaat ystävättäreni koostuvat suurimmaksi osaksi ryhmästä erilaisia rokkareita ja gootteja sun muita ernuja. (Tähän väliin nikkaava hymiö, senkin ernut.) Vaikka itse olenkin alkanut kiinnostua muodista viimeisen vuoden aikana aivan kauheasti - lähinnä tykkään katsella kuvia ja ihastella asuja, en pukeutua - mutta joskus tulee näitä "kauheuksia" joita sitten tyttökavereiden kanssa puidaan hulluna. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on ballerinat. Aivan järjettömän kauhea puiminen ja kauhisteluhan niistä tuli! Rumat, tekevät naisten jaloista lätät, eivät korosta sääriä vaan lätistävät niitä, ei korkoja ja mitä ideaa tuossa mallissa on! Ja kuten moni meistä myös itsehän sorruin ostamaan ensimmäiset ballerinani 2008 kesällä kun pidimme järjestämäni Gothnicin Suomenlinnassa. Mielessäni olivat kamalat muistot siitä kuinka ensimmäisellä piknikillä vuonna 2007 kävelin kauhean matkan 10cm koroilla niillä mukulakivillä - ja vielä pahempaa, takaisin sen saman matkan kauheassa humalassa. Niinpä vuonna 2008 ostin itselleni ballerinat, jotta niiden soma kärki saisi näkyä upean röyhelömekkoni alta, mutta en silti tappaisi jalkojani tai nyrjäyttäisi nilkkojani. Ja mukulakivillä kävely humalassakin oli huomattavasti helpompaa!

Legginssit tuntuvat olevan sellainen vaiettu mutta silti julkinen salaisuus ystävättärieni kesken. Ensin niitä inhottiin, sitten niistä ei paljoa kälätetty ja sitten kaikille niitä alkoi ilmestyä vaikka missä väreissä ja kankaissa. Itse henkilökohtaisesti rakastan nahkalegginssejäni yli kaiken. Ne eivät ole ärsyttävän ylihiestovat tai hiertävät kuten oikeat nahkahousut ja saa kerrankin tällainen isompikin tyttö vetää huoletta jalkaansa ihonmyötäiset pöksyt ja näyttää hyvältä!

Uusin rakkauteni ja entinen kauhisteluni on haaremihousut. Taisin viime vuonna ostaa pikkusiskolleni farkkukangasta olevat haaremihousut synttärilahjaksi kun hän niin sellaiset halusi ja silloin kelasin vain että mitä ihmettä. Sitten koko housut katosivat omasta näkökentästäni vaikka kuinka pitkäksi ajaksi - en ainakaan mielestäni erityisesti kiinnittänyt niihin huomiota katukuvassa. Sitten pari viikkoa sitten pikkusiskoni tuli käymään ja hänellä oli ihanat, mustat, pehmeää, lörbömäistä kangasta olevat haaremihousut jalassa ja itse hikoilin reisitaskuhousuissani. Siinä vaiheessa koin rakkautta noihin ensin hyvin omituisiin housuihin. Nyt haluan sellaiset. Joten seuraavaa tiliä odotellessa.

... Myös uudet bikinit kelpaisi.

Päivän Asu #3

2010-06-07T21:12:00.002+03:00

... Tai viime perjantain päivän asu jossa oli hyvä bilettää Dante's Highlightissa kuunnellen Hellcity Punks'ia.

Uusi tukka! Päällimmäinen toppi H&Mstä - itse revitty - alimmainen toppi
Gina Tricot'sta, nahka legginssit Seppälästä.

Laukku Lindex'stä pari vuotta sitten.

Kengät Anttilasta, myös parisen vuotta sitten.

Zombeja ja toogia.

2010-05-24T12:11:00.002+03:00

Nyt on ollut menoa ja meininkiä, ettenkö sanoisi. On ollut Zombie Walkia ja Toogabileitä, huh hei!

Voisin aloittaa ylistämällä sitä kuinka hienoa ja mahtava kokemus Zombie Walk oli. Itse en ollut pukeutunut erityisesti miksikään muuksi kuin omaksi itsekseni ja keskityinkin asussani lähinnä tekoverellä sonnustautumiseen. Kokoonnuimme Ruttopuistoon josta laahustimme onnellisina matkaan ja päädyimme sitten Kaisaniemeen. Oli aivan mahtavaa ja ölisin ääneni viskibasson tasolle. Koko matkan läpi kulkueen oli ihmisiä jotka ottivat aivan hirveästi kuvia ja monia valokuvaajia jotka seurasivat meitä koko matkan. Lupaan lisätä tännekin linkkiä, kunhan pääsen koti koneelle säätämään pikkusiskon ottamien kuvien kanssa ja lisäilen niitä kaikelle kansalle nähtäväksi Photobucketiin.

Diana, Jonna ja minä Kaisaniemessä Walkin päätyttyä.

Viime lauantaina vietettiin sitten isolla porukalla minun syntymäpäivääni ja teemaksi olin antanut toogan. Juhlat olivat jälleen menestys ja vaikka pistin juhliin sellaiset 150€ vain kestitäkseni muita, niin ei kyllä yhtään haittaa. Sain paljon kehuja siitä kuinka kuulemma järjestän aina parhaimmat bileet, joten tulin siihen tulokseen että hienojen bileiden emännöinti ja järjestäminen on kyllä jotain jota voisin kohta sanoa jopa harrastukseksi. Lahjoiksi sain ilmaisen elokuvan - kaveri vie leffaan ja saan päättää mitä mennään katsomaan - hyvälaatuisen printin Louhi kuvasta johon olin mallina (se tarvitsee ehdottomasti kehykset!), kuohuviinipullon sekä sorminukkeja ja kaksi onnittelu korttia. Jotkut myös muistavat viimevuotisen Berliinin reissuni joka minulle maksettiin ja sekin oli myös syntymälahja kahdelta ystävältäni. Sulhaseni lupaili jotain kivaa minulle heti kun hänellä on rahaa, samoin pikkusiskoni. Vanhemmiltani saan 30€ jossain vaiheessa tätä viikkoa ja sen sijaan että minun piti ostaa itselleni Iron Fistin kengät (jotka varmaan ostan ensi tilistä, kun en ole järjestämässä tällaisia bileitä) niin menen tänään uuden ystävättäreni luo pistämään itseni uuteen uskoon. Otsatukan leikkuu sekä hiusten ja kulmien värjäys. Myöhemmin tällä viikolla laitatan kuituja irokeesiin ja sitten olen ihan uusi nainen.

Että sellaista kaikkea mukavaa. Jostain syystä tuntuu kuin tällä viikolla olisi kauheasti tekemistä ja jotenkin hieman ahdistaa, vaikka ei edes ole mitään. Varmasti heti vaikuttaa tuo kolea ja pilvinen sää.

EDIT

Sulhaselta lahjaksi 20€ ja kehykset Louhi kuvaan. Sydän!

Larp.

2010-05-10T09:53:00.001+03:00

Olin tosiaan elämäni ensimmäisessä larpissa tuossa lauantaina ja oli erittäin mielenkiintoista. Oli kivaa, vaikka olinkin ihan jännityksestä jäässä. Ja jäässä vähän senkin takia että ilma ei ollut mitä otollisin.

Kyseessä oli siis Merirosvopoukama niminen peli, joka ei siis ollut aivan pelkkää merirosvoilua vaan höystettynä reippaalla fantasialla. Oli epäkuolleita ja ihmissusia ja mustia ja vihreitä tyyppejä. Itse olin entinen merirosvo, nykyisin epäkuollut kulttilainen. Aluksi ajattelin pitkään että onneksi sain näin helpon hahmon mutta toisin osoittautuikin. Hahmoni ei muistanut kunnolla mitään ja oli niin jäätävän tunteeton että joitakin kohtia pelissä oli vaikea esittää. Lopulta tulin siihen tulokseen että olisin varmasti ollut paremmin mukana pelissä jonain juopottelevana merirosvona kuin entisenä sellaisena. Varsinkin tilanteet joissa hahmoni entiset ystävät tulivat kyselemään minulta jotain pistivät minut täysin jäihin. Kaikki tuntuivat pelaavaan niin hyvin ja minä olin vain sellainen aneeminen jääpuikko. Kaiken lisäksi minulla oli kamala olo asussani - loppujen lopuksi. Vaihdoin sitä kolme kertaa ennen larppia ja en siltikään ollut tyytyväinen lopputulokseen. Kun minun hahmoni piti esitellä briiffissä hahmoni entisille merirosvotar ystäville niin ryhmän kapteeni kääntyi minuun, katsoi päästä varpaisiin ja totesi vain että "Just". Muutenkin sain kuulla siitä että asuni oli hyvin gootti, mutta mitä ihmettä sitä muka pitäisi pistää päälleen jos sanotaan että kuulut sen nimiseen kulttiin kuin "Pimeä Kuu", duh.

No mutta, noin niin kuin muuten se oli ihan hauska kokemus vaikka en kyllä varmastikaan tule tekemään larppaamisesta mitään vakituista harrastusta. Nyt kun larppi neitsyys on mennyt niin ainakin sen verran tiedän että jos jossain tulevaisuudessa jokin mielenkiintoinen larppi eteen tulee, niin osaan ainakin rohkeammin mielin siihen mukaan mennä. Pakko kyllä myöntää että kun siellä oli pari tuntemaani henkilöä jotka ovat larppaamista kauemmin harrastaneet niin sekin aiheutti vähän liiallista itsekritiikkiä minulle. Tuli aina sellainen "Apua, miksi katsoo minua, enkö minä osaa, olenko ihan tyhmän näköinen?" olo.

Että sellaista hauskaa. Sovin tässä juuri esimieheni kanssa että saan olla perjantain vapaalla, kunhan teen keskiviikkona työni valmiiksi sille päivälle. Eli ihana pitkä viikonloppu edessä. Palkka tulee, on Sleaze-O-Rama - jota kyllä harkitsen, koska haluaisin ostaa itselleni syntymäpäivälahjaksi upeat korkokengät - pitää varata rahaa synttäribileiden järjestämiseen ja tänä viikonloppuna on Zombie Walk, jonne viimeinkin pääsen. Kaikkea kivaa siis tiedossa.

Päivän Asu #2

2010-05-01T16:33:00.002+03:00

Toinen päivän asu merkintä. Tällä kertaa ei niin yksityiskohtainen kuin aikaisempi, mutta tässä paljon samoja juttuja, kuten korut ja meikit - ainakin enemmän tai vähemmän. (P.S. Tämä onkin nyt sitten lauantain Päivän Asu. Tuppaan ottamaan näitä kuvia juuri ennen lähtöä ja harvemmin jää aikaa sitten päivittää niitä tänne saman vuorokauden aikana.)

Takki Nahka Albertista. Nahka legginssit Seppälästä. (Olivat kyllä nimellä "housut", en tajua, haha.) Päällimmäinen paita, Ocean Angels, Carlingssista. Alimmainen paita, toppi Gina Tricotista.

Laukku Morticiasta.

Paskaset maiharit Haloselta, Underground merkkiä.

Vähän naamaria, samat rakkaat peruskorut kuin aina. Olen yrittänyt kasvattaa kulmakarvoja - hyvin kärvistellen - takaisin ja hyvin ovatkin alkaneet palautua. Vielä ovat kuitenkin sen verran hailakat että saa kulmakynää käyttää.

Ropinaa.

2010-04-29T12:40:00.000+03:00

Kolme päivää sairauslomalla tekee vain hyvää. Se, että en päässyt viikonloppuna tekemään rakastamaani kevätsiivoutta ja varsinkin jynssäämään ja laittamaan parvekettamme uuteen uskoon oli vähemmän kivaa. Mutta onhan tässä koko kevät aikaa. Vai meneekö se sanonta vieläkin niin että kesä loppuu Juhannukseen? Siinä tapauksessa minun pitäisi aloittaa mahdollisimman pian. Asiaa tietenkin onneksi auttaa se että olen yleensäkin lähes neuroottisen siisti.

Mutta en kyllästytä teitä sen enempää siivoukseen liittyvällä pohdinnallani. Nautin suunnattomasti kuitenkin kahdesta viimeisestä päivästä, siitä huolimatta että minusta oli lähestulkoon täysin veto poissa. Aurinko porotti eilen vielä ilta kuudeltakin täysin siniseltä taivaalta ja söin jäätelöä pikkusiskon kanssa parvekkeen sohvalla. Saimme otettua mielettömän hyviä kuvia joista olen todella tyytyväinen. Kuvien ottaminen nyt oli taas sellainen hauska toimenpide. Minä keksin päässäni loistavan asukokonaisuuden ja pikkusisko pääsee harjoittamaan valokuvaajan taitojaan. Voitto-voitto tilanne sanoisinko. Sitä paitsi, rakastan olla kameran edessä, vaikkei minusta koskaan mitään mallinkelpoista voisi tullakaan näillä kiloilla ja tällä pituudella.

Viime aikoina on muutenkin ollut aivan loistava olo. Viikonloput on menneet edelleen enemmän tai vähemmän juhliessa, mutta hyvässä porukassa sellainen ei haittaa. On tullut nähtyä ihmisiä kahvienkin merkeissä noin ihan muuten vaan ja eilen minulle soitti eräs ystävättäreni jota olen yrittänyt jo kauan saada kiinni. Sovimme kahvit ensi viikoksi ja olen siitä älyttömän iloinen. En jotenkaan yhtään osaa vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa puhelimessa.

Silti viime aikoina minua on vähän kalvanut eräs asia. Tuntuu ettei minulla ole enää parasta kaveria. Tiedän että se kuulostaa älyttömän tyhmältä, koska onhan minulla noita kavereita ympärilläni ja olen muutenkin niin avoin että miksi minulla pitäisi olla vain se yksi ja ainoa? Kaiken kukkuraksi sulhaseni on toimittanut maailman parhaimman "parhaan kaverin" virkaa niin moitteettomasti, etten tosiaankaan aio sysätä häntä sivuun siinä hommassa ikinä.

Mutta puhun nyt sellaisesta parhaasta kaverista, joka olisi tyttö. Tuntuu että kaikki tyttökaverini ovat jo "parhaita kavereita" joidenkin muiden tyttökavereidensa kanssa ja jotenkin kun olen yrittänyt tuoda sitä sellaista "girlfriend" vibaa ystävyyteemme niin se ei vain ole minun mielestäni naksahtunut yhteen. Ei sillä ettenkö mielestäni tulisi oikein hyvin toimeen kaikkien kanssa, mutta täysi antautuminen sille ystävyyssuhteelle jotenkin uupuu. Yritän nyt kaarrellen kai tässä sanoa että haluaisin itselleni toisen sulhasen, mutta vain tisseillä. Sellaisen kaverin jolle voisi soittaa ihan yhtä huolettomasti kaikesta tyhmästä kuin omalle sulhasellekin voi. Sellaisen jota voi pyytää muuten vain kahville kahvilaan, koska on vain sellainen olo että sen seuraavan kahvin haluaa kahvilassa. Tai mennä shoppailemaan ilman että täytyy miettiä sitä, että joudunko alitajuntaisesti tappelemaan jostain vaatteesta hänen kanssaan. Sellaisen jonka voin kutsua pitämään iltaa kun sulhanen on muualla poikien kanssa.

Se miksi haluan tätä johtuu siitä, ettei minulla ole tällaista. Olenkohan sitten jotenkin tosi nirso?

Tatuoinneista.

2010-04-05T00:11:00.000+03:00

Magica. Magica. Magica.

Tarinankerronta hahmo jolla on ikää jo vuodesta 2001 asti. Lähestulkoon aika kuuluisa henkilöitymä jopa sellaisten kavereideni keskuudessa, joiden kanssa en ikinä edes pelannut tarinankerrontaa. Magica on aivan ensimmäinen tarinankerronta hahmoni ja on sitä myötä muuttunut minulle niin sanotusti jonkin muusan ja idolin tasolle, siitäkin huolimatta että kyseessä on edelleen fantasiahahmo jonka olen itse keksinyt. Magica edustaa minulle ja minun mielestäni täydellistä naista. Kurvikasta, seksikästä vamppia. Ja epäkuollutta sellaista, koska vampyyrithän nyt vaan ovat aivan mielettömän seksikkäitä, haha.

No mutta. Kaikki tietävät että olen aivan petollisen rakastunut tähän omaan hahmooni - enemmän tai vähemmän ainakin - ja olen jo kauan aikaa sitten päättänyt, että otan Magicasta tatuoinnin. Olen nyt tähän mennessä piirtänyt tästä hahmosta viisi - joista viides on tämä viimeisin - erilaista tatuointia ja viimeinkin alkaa näyttää siltä että tämä alkaisi olla tässä. Tämä viimeisin teos voisi olla se viimeisin, jonka sitten tatuoin oikeaan käsivarteeni - käteen, joka loi Magican paperille.

Ensimmäisenä luonnos ja siitä myöhemmin muutaman kuvan inspiroimana aikaan saamani se viimeinen.

Ja tässä muutama kuva, jotka inspiroivat tuohon uusimpaan Magica kuvaan. Ensimmäisenä saan kiittää aika uutta piirrosta Vampirellasta, jonka tekijänä suurenmoinen Armando Huerta.

Jopa oma piirrokseni Magicasta inspiroi minua uudelleen. Se oli myös yksi niistä monista kuvista, jotka meinasin ottaa tatuointina. Kuitenkin löysin siitä sen verran virheitä, etten tyytynyt siihen. Toinen mikä inspiroi oli Frank Millerin taide, varsinkin Sin City sarjakuvissa oleva tyyli.

Että sellaista säätöä. Olen kyllä erittäin ylpeä tuosta viimeisimmästä versiosta.

Ei näin.

2010-04-02T19:16:00.000+03:00

Hävettää. Risteilyn jälkeen on tullut juotua, nostettua monen monta kuppia kupin perään. On tullut tehtyä kaikkea mikä hävettää. Ok, nyt liioittelen. Tuli tehtyä yksi asia mikä hävettää aivan kauheasti. Toivottavasti pikkusiskoni antaa anteeksi. Hän ja hänensä. Asiasta pitää keskustella ja toivottavasti he suostuvat kanssani kumittamaan tämän muiston. Kyllä aikuinen nainenkin osaa olla tyhmä.

Päätin tässä alkuviikolla, että otan LiveJournalin takaisin käyttöön. Mutta ainoastaan kuvia ja memejä varten. Eli sinne siis ilmestyy edelleen ties mitä kuvamerkintöjä, joten kannattaa pitää sitäkin silmällä. Tänne kuitenkin jatkan tekstimerkintöjä. Sarjakuvablogin poistin kokonaan. Olin jo pitkään valittanut siitä kuinka en vaan jaksa piirtää sinne mitään ja kaikki mitä piirsin sinne tuntui tosi tyhmiltä. Olisin halunnut osata piirtää jotain kivaa ja silti se meni aina siihen että piirsin itseni vähintään viisi kertaa eri tavalla selittämässä mitä minulle on tapahtunut. Ärsyttävää.

Yritän päästä vauhtiin ja alkaa piirtämään tatuointiportfoliota. Olen kyllä vaan ihan jumissa taas piirtämisen kanssa. Välillä saan kunnon puuskia, niin kuin sillä kerralla kun taas vaan väänsin Magicasta uuden tatuoinnin, mutta sen jälkeen ei ole taas innostanut. Ehkä kohta.

Tässä kuitenkin se tatuointiluonnos jonka piirsin kaverilleni. Se on hyvin simppeli, en ehtinyt tekemään siihen mitään yksityiskohtia tai varjostamaan edes sitä, mutta taas toisaalta siihen ei ollut edes tarvetta. Sen oli vain tarkoitus olla suuntaa antava kuva siitä, mitä kaverini hakee, koska oli vaikea selittää tatuoijalle minkälaisen hän haluaa.

Päiviä.

2010-03-24T21:20:00.000+02:00

Olen ollut taas aivan älyttömän vä-sy-nyt. Nyt kaipaan sitä hiljaisuutta ja kotona mömmöämistä, josta niin kiivasti halusin vielä pari viikkoa sitten päästä eroon.

Tosin, viime viikonloppuinen kaverin synttäriristeily saattoi vaikuttaa asiaan. Eihän sitä nyt voinut olla alkoholia nauttimatta ja keuhkojaan tervalla pilaamatta. Ja tietenkin, mikä tärkeintä, nukkumatta huonosti hytin yläsängyllä heräten aina siihen pieneen pelkotilaan että tipun humalassa alas.

Muuten reissulla oli kivaa. Pääsin käymään Tukholmassa sitten... tiedä milloin viimeksi. Joskus ihan nassikkana olin isän ja isoveljen kanssa Ruotsin laivalla, tuolla samanlaisella punaisella Viking Linella, jota jostain syystä kutsuttiin isoveljen kanssa "ketsuppilaivaksi". Silloin siellä oli tosin pieni suihkulähde jonne sai heittää kolikoita. Halusin ehdottomasti sieltä lähteestä jonkun suuren, hopeisen kolikon, mutta tipuin sinne yritettyäni kurkottaa siihen. Oi voi, ihanat muistot. Tällä kertaa laivalla ei ollut pientä suihkulähdettä, enkä onnistunut kastelemaan itseäni edes laivan kannella, vaikka olikin märkää. Joten tyydyin kostuttamaan kurkkuani monta tuntia putkeen.

Mutta Tukholmasta. Ihana, ihana kaupunki. Kävelimme vanhan kaupungin läpi keskustaan ja ihailin pieniä putiikkeja, mukulakivikatuja, pieniä vanhojen talojen välistä meneviä kiemurtelevia kujia ja muutamaa kellariin meneviä ravintoloita. Olen aina pitänyt Helsingistä, mutta Tukholman jälkeen se tuntuu jotenkin niin uudelta. Tylsää että meillä on niin vähän vanhaa Helsinkiä jäljellä. Tukholmassa käyminen oli sinänsä merkittävä kokemus. Paluu synnyinkaupunkiin. Ja siellä oli niin lämmin, eikä yhtään lunta missään. Kelpaisi saada sellainen keli tännekin.

Noh, olen sitten ollut menossa ja tekemässä koko alkuviikon ja koko ajan vain jaksaa väsyttää. Tiistaina kävin kaverin kanssa Blue Dragon Tattoo Studiolla, kun piirsin hänelle tatuoinnin. Tai siis, ainakin vähän luonnestelmaa siitä mitä hän halusi, koska sitä oli niin vaikea selittää tatuoijalle ilman kuvaa. Ruusuköynnös hänelle sitten tulossa. Itsekin kyselin sitten tuon chestpieceni hintaa ja heittää satasella tai parilla halvemmaksi siitä mitä ehdottivat Zombie Tattoossa. Blue Dragonissa sitä oltaisiin vaan haluttuu muuttaa vähän enemmän, kun taas Zombiessa se olisi mennyt ihan sellaisenaan ja tykkään itsekin siitä sellaisenaan. Täytyy harkita. Muutama pieni muutos ei haittaa, esimerkiksi teksti pitäisi kuulemma olla erilainen, mutta Dragonissa olivat jotenkin vakaasti sitä mieltä että sydänlukon pitäisi ollan punaoranssi, kun itse haluan siitä vakaasti vihreän. Mutta kuten sanoin, harkintaa. Kumpaankin paikkaan se menisi syksylle kuitenkin.

Kyselin myös Blue Dragonista oppitytön paikkaa, vaikka en mitään suurta odottanutkaan. Eivät kuitenkaan sanoneet ei missään vaiheessa ja juttelin sen toisen tatuoijan kanssa sitten pitkään ja hartaasti tästä urasta ja näytin sille piirroksianikin tyylillä "onko minulla mitään mahdollisuuksia". Sain tosi hyviä neuvoja ja olin jotenkin tosi yllättynyt ja yritin pistää kaiken korvan taakse. Jotenkin oletin sieltä vähän sellaista elitististä "no lol ei helvetissä" meininkiä, mutta tähän mennessä nyt kahdessa paikassa on neuvottu ja oltu mukavia. Olen positiivisesti yllättynyt. Ei muuta kuin harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta.

Hm. Ajattelin vähän viettää pääsiäisen kotona lööbaillen.

Vauhtia, vauhtia!

2010-03-11T22:00:00.000+02:00

Olen jumittanut neljän seinän sisällä viimeiset neljä päivää niin hyvin kuin on vain mahdollista. Viime viikonloppuna alkanut kurkkukipu vaivasi taakaksi asti ja niinpä päätin lähteä taistoon vastassani yleinen terveydenhuolto. Neljä päivää sairaslomaa, kahden kerran jaksoissa. Minusta on jollain tapaa hyvin mielenkiintoista se tapa jolla sairaanhoitajat selvästi vittuilevat antamalla keskiviikkona kaksi päivää sairaslomaa - keskiviikon ja torstain - ja jättävät sen yhden ainoan päivän, perjantain, sinne roikkumaan. Menepä töihin nyt kuitenkin yhdeksi päiväksi, ettet vaan parantele itseäsi loppuun asti.

Lähinnä halusin päivittää lyhyesti erään kysymyksen takia. Kuinka moni lukija on päässyt tänne asti sitten sen tiedottavan merkinnän LiveJournalissa aikaa sitten? Tämän blogin kommentointi ei vaadi käyttäjätunnusta - vaikka tietenkin nimi kommentoinnin yhteydessä on aina plussaa. Siis ihan mielenkiinnosta vain kysyn. En koe mitään tarvetta saada nyt jokaiseen merkintään montaa kymmentä kommenttia, mutta tulipahan mieleen että lukeeko tätä kukaan muu kuin ne jotka virallisesti lukijalistassani näkyvät.

Ole hyvä, kommentoi edes tämän kerran, jos olet löytänyt tiesi blogiini LiveJournalin tai jonkun muun kautta.

Päivän Asu #1

2010-03-06T12:00:00.002+02:00

Kopioin pikkusiskoani ja teen Päivän Asu -merkinnän. Itse asiassa tämä asu on eiliseltä, mutta ehdin ottaa vain kuvat ennen kuin lähdimme ystäville. Sitten tulimmekin hyvin juoneina kotiin vasta puolenyön aikaan, joten enhän siinä tilassa enää jaksanut alkaa mitään kirjoittamaan.

Mutta tässä eilisen Päivän Asu.

Villapaita/mekko on H&Mstä. Paksut neulelegginssit ovat myös sieltä. Laukku on Morticiasta. Kengät, heh heh, on CityMarketista. Vyö Gina Tricotista. Pahoittelen tylsää eteisessä otettua kuvaa.

Korvassa äidiltä saamani, hänen vanhansa, kuu korvakoru, jonka olemassaolon muistin taas kun pitkästä aikaa kävin läpi korulippaitani. (Kyllä, niitä on useampia.) Näillä korvakoruilla on ikää, muistan nähneeni ne jo pienenä selatessani äidin korulippaita. Pitäisi joku kerta kysyä niiden tarkempaa historiaa.

Lisää koruja. Kaulassa oleva on aitoa hopeaa, jonka sain sulhaseltani lahjaksi, noin ihan muuten vaan. Pidän korun ristin päiden muodostamista, hieman heraldista liljaa muistuttavista kuvioista ja siitä kuinka keskellä oleva kallo tuotta omaa karuuttaan muuten niin nättiin ristiin. Sormus on kihlasormukseni, aitoa, kunnon titaania ja ihanan yksinkertainen ja pehmeä. Juuri sellainen kuin halusin. En yleensä jaksa pitää muita sormuksia.

Lähikuva Gina Tricotin vyöstä. Omistan vain tämän ja toisen vyön, jotka ovat tämänmallisia, leveitä ja vyötärölle meneviä. Pitkän aikaa en tykännyt pitää mitään, missä oli niittejä, mutta viimeisen vuoden aika nahka ja niitit ovat alkaneet palaamaan takaisin asusteisiini. Mutta edelleenkin sopivassa määrin.

Kengät läheltä. CityMarket ei yleensä ole se tavanomaisin kenkäkauppa minulle, mutta nämä löytyivät sieltä sattumalta käydessäni siellä. Rakastuin niiden pieneen kopisevaan korkoon - vaikka yleensä vaadin kaikilta vähänkin korkoa omaavilta kengiltä yli 10cm korkoja, koskat lyhyet korot on minun mielestäni vain rumat. Rakastuin kenkien solkiin ja teräviin kärkiin, jotka eivät ole liian pitkät. Kaiken lisäksi nämä kengät tulevat sopimaan jos ikinä haluan pukeutua kunnolla Magicaksi ja eivät ole mielestäni yhtään hullummat jos jossain vaiheessa teen RopeConiin Sister Repentia puvun.

Viimeiseksi lähikuva meikeistä. Pidän kaikista eniten paksuista meikeistä, korkeista luomiväreistä, jotka saavat silmille sarjakuvamaisen suuren näköiset luomet. Kulmat ovat täydellisesti samanlaiset kuin mitä piirrän hahmolleni Magicalle. Välillä vaihdan tyyliä, kun kulmien muoto alkaa menettää muotoaan, mutta yleensä tämä on se miten ne eniten piirrän. Kulmakynä on Lumenen, sävy 1 Harmaanmusta. Ripsiväri IsaDoran Boost Up Mascara, sävy 60 Deep Black. Eilinen luomivärini oli Lumenen, sävy 118 Yö Samettinen. Kajali on nestemäinen, Maybellinen Liner Express, sävy Black.

Ei sen enempää. Pakko myöntää että tämä Bloggerin kuvanlisäys näihin merkintöihin on aika... helvetillistä.

Edellisten päivieni rippeet.

2010-03-04T15:28:00.000+02:00

Kun ensin pääsen puhumaan siitä etten jaksa nähdä ketään tai tehdä mitään, tulee onnenpotku. Saan tietää etten ole pitänyt joitakin vanhoja ylityötuntejani ja niitä riittikin muutamaan yllättävään lomapäivään. Joten viime viikolla, kun kaikki koulut olivat suljettuina hiihtolomiensa takia, otin ja käytin tämän tilaisuuden hyväksi.

Sitten alkoikin riekkuminen ympäriinsä. Kolmen päivän juomaputki veti mehuja siihen ainaiseen sunnuntaihin asti, mutta siitä huolimatta tämän viikon maanantaina kävin kahvilla. Tiistaina kaupassa viikon edestä ja vahtimaan pikkuveljeä. Keskiviikkona kiertelemässä tatuointiliikkeitä ja uudestaan kahvilla. Tänään on sentään pieni välipäivä ja tohdin vaikka vähän siivotakin. Huomenna näkemään ystävätärtä. Lauantaina drinkki-iltapuku juhliin sulhasen kanssa. Puuhk!

Tuntuu että nyt kun kerran sain itseni liikkeelle niin tästä ei tule loppua. Melkein haluan jo lyödä jarrut pohjaan, mutta eiköhän tämä päivä kuitenkin hieman hiljennä tahtia. Pitäähän sitä nyt olla vähän hetkiä ihan omallekin ajalle. Hyvää tämä on tehnyt kuitenkin. Nähdä näin paljon ihmisiä ja - myönnettäköön - juhlia.

Viime aikoina muuta tapahtunutta voisin selostaa sillä, että olen viimeinkin keksinyt mikä minusta tulee isona. Tämän kirjoittaminen tuntuu vaikealta, koska kyseinen ammatti vaikuttaa niin sisäänpäin kääntyneeltä piiriltä, joltain suurelta ja mystiseltä kultilta jonne ei pääse sisään edes uhraamalla kahtasataa neitsyttä Saatanalle. Mutta kuitenkin ajattelin yrittää. Yrittää kunnolla - mutten uhrata kahtasataa neitsyttä, vaan osoittaa kykyni. Eli siis, minä haluan tatuoijaksi.

Tiedän että pystyn siihen, mutta edistymistäni jarruttaa tietyt asiat. Ensimmäinen niistä on se, ettei minulla ole kunnon portfoliota (jota olen kyllä alkanut jo yhdessä sulhaseni kanssa suunnittelemaan) ja toisekseen se, etten tunne yhtään tatuoijaa kunnolla. Olen tähän mennessä käynyt yhdessä paikassa kysymässä oppipojan paikkaa, mutta sielläkin oli jo oppipoika - tai tyttö, tässä tapauksessa. Onneksi kuitenkin kyseisen paikan toinen pitäjä jutteli aiheesta kanssani. Keskustelun jälkeen tulin tosiaan siihen tulokseen, että viimeaikaisimmat perus piirrokseni eivät todellakaan riitä miksikään portfolioksi. Alkoi ihan hävettää, että omistan tähän mennessä tasan yhden kuvan jonka olen suunnitellut tatuoinniksi ja sekin on asennoltaan ja idealtaan kopioitu toisesta tatuoinnista. Sen verran sain kolausta itsetunnolleni että tuo portfolio asia pitää hoitaa ensin kunnolla kuntoon, ennen kuin lähden kyselemään yhtään mistään. Liikkeellä on kuulemma muutenkin paljon naissukupuolta edustavaa ryhmää jotka haluavat tatuoijiksi. Mutta hei, kuka nyt ei haluaisi olla Suomen Kat Von D?

Pikkusiskoni oli tehnyt ihanan päivityksen omaan blogiinsa, Päivän Asu. Minäkin haluan tehdä sellaisen, mutta tänään on huono päivä. Vanhat meikit ja siivousurakka edessä. Mutta huomenna voisin ottaa kuvia, jos osaan. Kukaan ei ota minusta niin hyviä kuvia kuin pikkusiskoni.

Viikonlopun henki.

2010-02-21T19:39:00.000+02:00

Lopultakin pääsin näkemään kavereita ja se piristi aivan älyttömästi. Sain vähän puhtia itseeni takaisin ja nyt yritän pitää siitä kiinni pitämällä itseni vähän aktiivisempana.

Perjantaina näin pitkästä aikaa erästä ystävääni ja pääsinkin vähän avautumaan jollekulle muullekin kuin sulhaselleni. Juteltiin pitkään ja tuntui että join kahvini turhankin nopeasti - jostain syystä Wayne's Coffee paha kahvi on muuttunut hyväksi kahviksi, hmm. Kahvittelun jälkeen mentiin sitten Nahka Albertiin ostamaan minulle kauan halajamani naisten biker-rotsi. Olen tähän mennessä ollut tyytyväinen, vaikka ulkona on nyt ollutkin aivan kamalat pakkaset, viimat ja myrskyt, niin tuo takki on pitänyt minut erittäin lämpöisenä vaikka alla onkin ollut vain pitkähihainen ja huppari. Pakko siis myöntää että joskus näköjään kannattaa ostaa kallista, mutta laadukasta.

Takin oston kunniaksi menimme sitten Forumin Kaarnaan jossa päätin nauttia ylimääräisistä kolikoistani yhden siiderin. Juoruttiin vähän lisää sohvaan uppoutuneina ja siideri sai minulle ihan kamalan olon, että nyt pitää kyllä vähän juhlia enemmänkin. Ensin piti lähteä vain minun luokseni ystäväni kanssa, sitten hänen poikaystävänsä mukanamme, sitten meidän yhteinen kaverimme joka oli menossa toisen yhteisen kaverimme luokse ja samassa he kummatkin halusivat tulla meille ja soittivat vielä perään voiko myös eräs yhteinen kaverimme tulla ja loppujen lopuksi olikin sitten ex tempore bileet meillä. Ei kyllä haitannut, oli tosi kivaa, kokeiltiin uutta juomapeliä nimeltä Hitler ja onnistuin olla sammumatta ennen kuin vieraat lähtivät.

Lauantaina mömmöilin kotona onnessani aina ilta kuuteen asti kunnes menimme saunomaan ja sitten aloinkin laittautua ulos lähtöä varten. Menin tapaamaan ystävätärtäni Bäkkärille, vaikka jouduinkin istumaan tunnin odotellessani - onneksi pyörittivät hyviä musavideoita siellä. Kun ystävättäreni viimeinkin saapui, niin juotiin muutamat jutellen - tarkkaan ottaen huutaen, koska volyymi nousi jostain syystä heti kymmenen jälkeen - ja hytistiin paikoillamme kun ovesta lappasi koko ajan porukkaa sisään tai ulos aiheuttaen ihanan viiman ulko-oven lähelle olevalle pöydällemme. Ystävättären kämppis pamahti sisään siinä vähän ennen puoltayötä, vähän ennen kuin minun juuri piti lähteä, sillä olin jo ehtinyt juoda ne neljä siideriä joihin minulla oli ollut rahat. Lähdettiin sitten kaikki kolme kotia päin.

Koko tämän viikonlopun meillä myös yöpyi sulhaseni sisko ja hänen kaverinsa, joten tuntui olevan koko ajan jotain höpötettävää jollekulle. Tämä sunnuntai onkin ollut mukava vain löllötä kotona, vaikka saatiinkin aikaiseksi käydä kaupassa ostamassa ensi viikon ruoat. Huomenna pitäisi mennä sitten vielä töihin ja töiden jälkeen auttamaan ystävää uuden kämpän puunaamisessa, koska siinä jos jossakin olen hyvä, siivoamisessa.

Talvikooma.

2010-02-17T17:54:00.000+02:00

En ymmärrä miten onnistun aina talvisin olemaan niin helvetillisen väsynyt koko ajan. Jaksan suurinpiirtein töissä ja salilla käydä, kaupassakin kun on aivan pakko, mutta kun pitäisi nähdä ihmisiä niin ei vaan kykene. Surullista, sanoisinko.

Olen kesänlapsi. Syntynyt toukokuun lopulla ja talvi on minulle aivan liikaa, joka ikinen vuosi. En voi sietää kylmää, lunta, loskaa, pimeyttä. Ihanin talvi taisi olla 2007-2008, kun keli pysyi nollassa ja vielä tammikuussakin satoi vettä niin että saattoi kävellä mitään miettimättä korkokengissä. Tarkemmin tosin korkeakorkoisissa saapikkaissa. Minua ei yhtään kiinnosta se että jouluksi pitäisi olla "valkea joulu" tai muutenkaan mitkään typerät syyt kuten "On valoisempaa kun on vähän lunta." Helvetti! Yhtä pimeetä on kuitenkin kun aurinko on laskenut viimeistä kello viideltä iltapäivällä.

En vaan kykene mihinkään sen jälkeen kun aurinko on laskenut mailleen. Siinä vaiheessa tahtoisin itsekin olla jo suurinpiirtein vällyjen välissä. Hitsi vie, miksen voi olla vaikka Muumi ja nukkua onnellisesti läpi talven? Turha vuodenaika, kuka nyt kylmästä tykkää?

Onneksi tällä viikolla ehdin vielä näkemään ihmisiä. Ja ensi viikolla minulla on oikeus juhlia kolmea ylitöiden takia olevaa vapaata ja sitä, että olen onnistuneesti ollut juhlimatta neljään viikonloppuun.

Boudica, Ikeenien Kuningatar.

2010-02-09T16:04:00.000+02:00

(Boudican patsas sijaitsee Lontoossa, lähellä Westminster Pieriä.)

Olen täysin sitä mieltä että jokaisen tulisi tietää kuka Boudica, Ikeenien Kuningatar oli.
Itse olen aivan rakastunut tähän kyseiseen henkilöön luettuani Claudia Goldin kirjan Kuningatar, keisarinna, jalkavaimo joka kertoo viidestäkymmenestä voimakkaasta naishallitsijasta. En ollut kuullut Boudicasta kuin nopeasti jotain kautta joskus ja unohtanut nimen tyystin, kunnes pääsin kirjan siihen osaan jossa hänestä kerrottiin.

Dio Cassius kuvailee Boudicaa, että hän "omasi suurempaa älyä kuin naisen kuuluisi omata". Hän kuvailee Boudicaa pitkänä naisena, jolla oli pitkät, lantiolle asti ulottuvat punaiset hiukset, tuima ääni ja lävistävä katse.

(Tuntematon artisti.)

Boudica (tai Boudicea tai Boudicca) oli Norfolkin Ikeenien kuningatar. Hän päätyi kuningattareksi miehensä Prasutaguksen kuoltua. Prasutagus oli Rooman liittolainen ja testamentannut valtansa tyttärilleen ja Rooman keisarille. Koska Roomalaisten mielestä perimysjärjestys kuului vain miespuolisille, he sivuuttivat Boudican tyttärineen täysin, valloittaen ikeenien maat julmalla tavalla. Boudican tyttäret raiskattiin ja Boudica itse ruoskittiin. Selvästikin Roomalaiset eivät tienneet että naisia ei kannata suututtaa, sillä Boudica lähti johtamaan kapinaa Roomaa vastaan yhdessä naapuriheimo trinovanttien kanssa.

Boudica rukoili ikeenien sodan jumalatarta Andrastea ja ratsasti taisteluun jKr. 60 tai 61. Ensimmäisenä he hyökkäsivät Camulodunumiin (Colchester) tuhoten kaiken tieltään. Seuraavaksi Boudica ratsasti Londoniumiin (London) ja hävitti jälleen kaiken tieltään. Hienoin historiallinen fakta - ainakin omasta mielestäni - on se, että argeologien mukaan Boudican tieltään polttaman Lontoon alla maakerrostumissa näkyy paksu punainen jäänne siitä mitä hän jätti tuhoiltaan jälkeen. (Muistaakseni Claudia Goldin kirjassa tämän kerrostuman kerrotaan olevan noin metrin paksuinen, vähän alle tai päälle.) Viimeiseksi Boudica hyökkäsi Verulamiumiin (St.Albans) voitokkaana.

Tämän jälkeen kuitenkin hänen onnensa kääntyi. Boudica jatkoi kapinaansa joukoillaan joiden lukumäärä hipui jo reippaasti monta sataa tuhatta. (Ainakin Dio Cassiuksen mukaan, mutta on yleistä että tuohon aikaan historian faktoja liioiteltiin.) Tämä ei kuitenkaan auttanut. Roomalaiset keräsivät kokoon joukon ja vaikka se olikin paljon pienempi sotajoukko Boudican sotilaihin verrattuna oli roomalaisilla kuitenkin se etu että heidän sotilaansa olivat paremmin koulutettuja ja paremmin varustettuja. Parin aallon jälkeen he olivat tehneet Boudican joukoista historiaa.

Ei ole ihan tarkkaa tietoa missä ja miten Boudican loppu koitti. Monet historijoitsijat sanovat sen olevan West Midlandseilla, lähellä roomalaista tietä nimeltä Watling Street. Myös High Crossia Leicestershiren lähellä on ehdotettu, kuten myös monia muita näiden paikkojen läheisiä alueita. Boudican tyttäret tapettiin tai otettiin orjiksi ja Boudica itse teki joko itsemurhan tai kuoli taistelussa, tämäkin on vähän hämärän peitossa sillä noiden aikojen roomalaisilla historijoitsilla oli tapana tuhota kaikki mahdollinen tieto ja aineisto vihollisestaan voitettuaan taistelussa. Näin kävi varsinkin Boudican tapauksessa, sillä hän oli tuottanut suurta häpeää suurille roomalaisille herroille ensinnäkin ollessaan nainen ja toisekseen osoittaessaan kykynsä niin suureen hävitykseen kuin mitä hän tosiaan sai aikaan.

(Ei tietoa kuvan tekijästä.)

Sellaista tietoa. Myönnän ettei minulla ole mitään kunnollista syytä paasata Boudicasta, mutta halusin kirjoittaa tämän lyhennelmän hänestä kuitenkin. Olenhan paasannut muutamille ystävilleni jo tästä mahtavasta historiallisesta naishenkilöstä, joten olisin varmaan tehnyt tämän ennen tai myöhemmin.

Ja ehkä halusin myös vähän käsitellä sitä miten naisia tosiaan kohdeltiin noina aikoina ja vielä hyvin, hyvin pitkälle tuon ajan jälkeen. Olen myös täysin rakastunut 1700-lukuun, mutta luettuani historiaa sen kuuluisista naisista (esimerkkinä juuri kukas muukaan kuin surullisen kuuluisa Marie Antoinette) olen alkanut vain enemmän ja enemmän käsittää sitä että mitkään maailman kauneimmat hepenet - joita niin suuresti jumaloin - eivät saisi minua vaihtamaan aikaani minnekään tältä vuosisadalta. Suoraan sanottuna, naisten asema noihin aikoihin ja vielä pitkälle siitä eteenpäin... olisin varmaan tullut hyvin ruoskituksi. Jotenkin tätä ajatellessa sitä osaa kunnioittaa vielä enemmän naisia, vahvoja, johtavia naisia, jotka elivät noina kaukaisina aikoina.

Lähteinä käytin Wikipediaa ja Claudia Goldin kirjaa Kuningatar, keisarinna, jalkavaimo. Kuvat Googlen kuvahausta.

Ystävistä.

2010-02-06T21:32:00.000+02:00

Tänään näin erästä ystävääni jonka olen saanut tuntea jo monta vuotta. Kyseinen henkilö asuu tarpeeksi kaukana, Turussa, jonne itselläni ei ole turhan usein – jos nykyisin lainkaan – varaa matkustaa. Nyt hän oli käymässä Helsingissä ja päätin ottaa neitiä hihasta kiinni ja viedä kahville.

Tuntui ihanalta päästä juttelemaan tämän kyseisen henkilön kanssa kuulumisia. Aluksi tuntui ettei tässä ole tapahtunut oikein mitään – jollei kaksi viikkoa sitten tapahtunutta kihlaustani lasketa – ainakaan omalta osaltani. Juttua kyllä sitten alkoi löytyä yhä enemmän mitä enemmän juteltiin niistä näistä. Mainitsin tälle ystävälleni siitä kuinka tuntuu että olen erkaantunut muutamasta vanhasta ystävästäni koska he ovat muuttaneet ja/tai muuttuneet. Ilokseni en ole kyllä erkaantunut tästä kyseisestä ystävästäni vaikka nähdäänkin turhan harvoin.

Yksi aihe jota olen pohtinut päässäni puhki, onkin se kuinka sitä on vaan lipunut yhä kauemmas muutamasta ihmisestä. Yksi muutti kotiseudulleen takaisin ja tuntuu että hänen elämänsä on aivan uutta ja erilaista, enkä tunnista samaa ihmistä enää hänen harvoista, lyhyistä päivityksistään. Tämänkin henkilön olen tuntenut niin kauan ja niin paljon tuli hänen kanssaan koettua, mutta nyt joka kerta kun kuvittelen pääni sisällä hetkeä jolloin istuisin hänen kanssaan kahvilan pöytään, mieleeni saapuu puhekyvyttömyys. Mitä keskusteltavaa minulla voisi olla hänelle? Mitä muuta kuin sitä samaa, mitä päivitän päivittämisen iloksi internetiin, juuri näille sivuille. Hämmentävää.

Eräs toinen joka on käynyt erittäin vieraaksi, ei tunnu niin hämmentävältä kuin edellinen. Häntä en kuitenkaan koskaan oppinut tuntemaan niin hyvin kuin ehkä hän olisi halunnut. Hän oli mukana monissa tapahtumissa ja kännisinä iltoina saatoin vaihtaa pusuja ja halauksia hänen kanssaan, mutta en esimerkiksi koskaan oppinut olemaan hänen seurassaan kahden. Jotenkin en vain koskaan osannut, vaikkei hänessä mitään vikaa olekaan. Mutta nykyisin hänkin tuntuu aivan vieraalta. Katson hänen selityksiään tulevaisuudesta ja kertomuksia siitä mitä on tapahtunut. Enkä tunne enää häntäkään. Mitä ihmettä.

Ihmiset muuttuvat huomaamattaan. Ennen kuin itse aloin seurustelemaan hieman yli kolme vuotta sitten, olin ylimielinen ja katkera. En voinut sietää toisten iloa seurustelukumppaneistaan koska itselläni sellaista ei ollut ja haavat edellisestä ”suhteesta” olivat jääneet syvälle. Pidin itseäni automaattisesti parempana ihmisenä koska en alistanut itseäni muiden menoille vaan muut saivat marssia minun pillini mukaan. Jos näin ei käynyt, osasin kyllä mäkättää asiasta tavalla tai toisella, etu tai jälkikäteen.

Myös monet ovat sanoneet minun muuttuneen. Olen kuulemma lempeämpi ja myönnettäköön, tylsempi. Tai niin ainakin väittävät ihmiset joiden mielestä pitäisi joka viikonloppu ryypätä itsensä zombi kuntoon. Nykyisin olen myös muuttunut siihen suuntaan, etten enää halua keskustella henkilökohtaisuuksiani kuin kasvotusten. Ehkä minäkin olen tätä nykyä jollekulle vieras. Kuka tietää.

Mutta vaikka sitä muuttuisi, niin ehkä siitä ei kannata liikaa murehtia. Varmasti osaan vielä olla yhteyksissä näihin ihmisiin, eihän sitä nyt joka päivä tarvitse kännykkänsä nimilistaa käydä läpi. Mihinkään pakolliseen sosialisoimiseen ei itseään tarvitse pakottaa. Ehkä näiden asioiden pitäisi antaa mennä vain omalla painollaan.

Mielenkiintoista. Tulipa jaaritteleva ensimmäinen päivitys.